IRC-Galleria

Nyt se on sitten nähty: vuoden ehdottomasti huonoin elokuva.

Tämän päivän piti olla päivä, jolloin maailma pysähtyy. Tällä ajatuksella itseään menestyksekkäästi markkinoi uudenuutukainen scifi-leffa The Day the Earth stood still, remake klassisesta 50-luvun genreihmeestä. Alkuperäinen teos sisältää ikäisekseen yllättävän ajankohtaista ajatusta, joten tällä uudella elokuvalla on tämän päivän ongelmat ilmastonmuutoksineen päivineen ollut mahdollisuudet todella, todella järisyttävään elokuvaan. On todella sääli, että lopputulos näyttää mahdollisimman vähän tällaiselta. The Day the Earth stood still on suorastaan ärsyttävän huono!

The Day the Earth stood still tekee lähes ennätyksenomaisen tempun hukkaamalla kaikki mahdollisuutensa pitää katsoja kiinni penkissä. Kaikki mielenkiintoinen ja tärkeä sivuutetaan taka-alalle, jonka sijaan katsojalle tarjoillaan loputtomasti mälsää dialogia, ärsyttäviä hahmoja ja pökkelömäisiä näyttelijöitä. Ihan vakavasti: jos alienit kerran valtaavat maailman, niin mitä helvetin väliä on yhden naisen äitipuoli-lapsi -suhteilla? Kun lapsi sattuu vielä olemaan harvinaisen ärsyttävä, rasistinen näsäviisas tenava, ja nainen kestohämmästyksellä elokuvan ajan selviävä heipukka, ei katsoja voi muuta kuin pyöritellä päätään. Siihen kun vielä lätkäistään päälle Keanu Reeves, pääsee elokuva aivan uusiin mittasuhteisiin.

Koko elokuvassa ei ole mitään mielenkiintoista, mikä nostaisi sen katsottavaksi tapaukseksi. Edes John Cleesen lyhyt piipahdus ei tällä kertaa tuo minkäänlaista lohdutusta menetetylle kymmenelle eurolle. Jos katsoja jo ensimmäisen vartin kohdalla toivoo, että maailma TODELLA pysähtyisi, on peli lopullisesti menetetty. Nyt sitä saattaisi jopa vannoa, että tämä oli nyt viimeinen kerta kun vaivaudun elokuviin asti katsoman yhtä ainoaa amerikkalaista uusversiota mistään elokuvasta!

...älkää siis ihmetelkö, miksi oli aivan pakko poimia Täällä pohjantähden alla -DVD mukaan Anttilasta kaupungista poistuessani.

On jo pitkä aika uskomattomista uutisista: tänä päivänä tulee kuluneeksi 28 vuotta aikamme suurimman pop-ikonin, Beatles-yhtyeen kiistellyn keulahahmon John Lennonin kuolemasta. Tämä tuhansien kasvojen mies ja räväkkä kulttuuripersoona kosketti aikoinaan miljoonia ihmisiä kauniine ajatuksineen ja vallankumouksellisine mielipiteineen, sekä jätti meille kaikille suunnattoman arvokkaan kulttuuriperinnön, joka on paljon muutakin kuin rock-levyjä ja promokuvia: Lennon oli kuin moderni jumala, jonka sanat riisuivat ikoneilta sädekehät ja saivat ihmiset miettimään lopultakin hyvin perimmäisiä kysymyksiä elämästä tässä ja nyt. On sanomattakin selvää, ettei tällainen persoona voi miellyttää kaikkia.

Lennon oli eläessään kiistelty hahmo. Taitava muusikko ja elämänhaluinen rock-tähti. Likainen hippi ja vaarallinen kommunisti. Hyökkäystä kaihtamaton aktivisti ja rauhaa rakastava utopisti. Ja kieltämättä myös hämmentävän outo ja itserakas boheemi taiteilija, joka ihailtavalla kyynisyydellään ravisutti kuuntelijoidensa ajatusmaailmaa kylväen näihin takuulla aina jotain uutta ja kaunistakin. Lennonin persoona kiehtookin juuri moninaisuudessaan: miten näin käsittämättömän häikäilemätön, anarkistinen velmuileva brittipoika saattoi todella tuottaa levy toisensa perään täynnä suunnatonta neroutta, hienoja ajatuksia ja kertoa muutamalla sanalla enemmän kuin monet filosofit pitkissä teeseissään?

Ei pidä kenenkään epäilemän, etteikö Lennonilla olisi ollut karismaa ja lahjakkuutta persoonassaan, joka mahdollisti hänen nousunsa. Hän oli Beatles -yhtyeen kokeileva tekijä, joka lopulta teki huippusuositusta yhtyeestä yhden populäärimusiikin suurista uranuurtajista luotsaten bändiään aina perinteistä kitararockista sisäavaruuden kummalliseen kabaree-performansseihin. Lennon uskalsi kokeilla, kyseenalaistaa vanhat käsitykset ja ravistella aikansa arvomaailmaa ajan henkeen kuuluvalla tavalla. Kun suosio oli korkeimmillaan, Lennon lensi ulos kelkasta ja lähti omille teilleen, uusille ja tärkeille asioilleen 1960-luvun tulenarassa maailmassa. Kun ilmassa oli vallankumouksen henkeä, Lennon oli ensimmäisenä jonossa.

Itse muistan John Lennonin nimen omaan yhtenä aikamme hienoimmista ajattelijoista. Lennonilla oli selvä käsitys siitä, että yhteiskunta on mätä ja siinä elävä ihminen on unohtanut, mikä lopultakin on elämässä tärkeää. Hän suhtautui kyynisesti sääntöihin, normeihin ja traditioihin, osoittaen ne sutkauksiltaan luonteeltaan täysin naurettaviksi. Anarkisti ei kuitenkaan unohtanut idealismia, vaan kävi läpi monenmoisia ajatusmaailmoja ja kokonaisia maailmankatsomuksia, ennen kuin lopulta huomasi, mitä hän lopultakin oli. Tältä pohjalta itsetutkiskelun, rakkauden ja terapian karaisema mies tuotti lopulta ne ajatukset, jotka elävät edelleen ihmisten mielissä.

Imagine on Lennonin oma manifesti maailmalle, joka tiivistää hänen tärkeimmät ajatuksensa kolmeen säkeeseen. Kun Working Class Hero oli kertonut, mikä maailmassa mättää ja God oli repinyt alas keksityt ikonit, oli Imaginen tarkoitus kertoa maailmalle, millainen se voisi olla. Lennon ei tarjoa laulussaan ratkaisuja saati perustele unelmiaan, ainoastaan keinuvan melodian säestämänä kertoo meille maailma ilman taivasta, helvettiä, valtioita, omaisuutta... Ja tyystin vailla teoriapohjaa tai selvennöksiä kysyy, pystymmekö kuvittelemaan? ---

Lennonia on kutsuttu sosialistiksi, ateistiksi, marxilaiseksi, kommunistiksi, buddhalaiseksi ja yksinkertaiseksi utopistiksi. Osin nämä pitävät kaikki paikkansa - osin eivät alkuunkaan. Lennon oli aivan liian monisäikeinen persoona yksinkertaisille luokitteluille, eivätkä Imaginessa kuvatut asiat anna sen suurempaa selkeyttä. On selvää, että Imagine voisi aivan hyvin olla uusi Internationalé, Marseljeesi tai vaikkapa Gaudeamus igitur, mutta lopultakin on aiheellista kysyä, ovatko yksinkertaiset haaveet paremmasta maailmasta aina sidoksissa johonkin tiettyyn aatteeseen? Loukatkoon ajatus miten suuria ihmisryhmiä tahansa, uskon vakaasti, että jokainen allekirjoittaisi sen vetoomuksen, jolla maailma muutettaisiin tällaiseksi. Uskon vieläpä sen olevan mahdollista - ehkä jo lähitulevaisuudessa.

Maailma menetti paljon sillä hetkellä, kun Lennon ammuttiin kylmästi kotinsa edustalle 8. joulukuuta 1980. Toisaalta tapahtuma teki hänestä legendan. On vain niin kovin sääli, miksi jokainen suuri ja vallankumouksellinen ajattelija lopulta kokee täysin aatteidensa vastaisen lopun länsimaalaisessa yhteiskunnassamme, jonka periaatteina pitäisi näyttäytyä oikeus ja vapaus. On siksi outoa - tai ehkei niinkään - että tällainen suunta tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Yksinäinen pyssymies? Häiriintynyt fani? Toimi yksin? Tällainen henkilökö todella tappoi miehen, jota USA:n hallitus piti pahaisena rähinöitsijänä ja jonka vallankumouksellinen vaikutus tapahtui ilman aseita ihmisten mielissä todella laajassa mittakaavassa? Voisi luulla ---

Mutta kuten aina: miehen voi tappaa - ei sitä, mitä hän edustaa. Minulle ja miljoonille muille ihmisille John Lennon edustaa edelleen unelmaa ja toivoa, uskallusta ja kykyä haaveilla ja ajatella sen toteuttamisesta. Mies, jota on kutsuttu 1900-luvun suurimmaksi vallankumoukseksi, ja joka oli suurempi kuin Jeesus, on todella mies, joka ei koskaan itse asiassa kuollut. Unelmat ovat ohi vaikkemme niin halunneet - nyt täytyy vain jatkaa eteen päin. Nyt on aika herätä.

"I really thought that love would save us all."
- John Lennon (1940-1980)

PS. Toivottavasti kukaan ei enää ihmettele, miksi mielestäni viime vuosituhannen suurimpia miehiä olivat Freud, Marx, Engels ja Lennon.

1. Listaa asioita 10 eri ihmisille, joita haluat sanoa, mutta et (ehkä) koskaan tule sanomaan.
2. Älä paljasta keitä he ovat.
3. Voitte kommentoida, mutta en saa vastata arvuutteluihinne.

1. Sinua vain on niin kovin helppo rakastaa, vaikka oletkin toisaalta helvetin lapsellinen tyyppi, jolla ei järki paljon päätä pakota. Flirttisi kuitenkin puree ja mitäpä minulla olisi sitä vastaan... Sinua on jo ikävä :) <3

2. Olen halunnut tavata sinut kasvoista kasvoihin jo pitkän aikaa. Voi kumpa se joskus onnistuisi... Olet ollut minulle korvaamaton apu vaikeina aikoina ja olen sinulle suuressa velassa siitä, että olen vielä pystyssä. Harmittaa kun kiire estää meitä pitämästä yhtä tiuhaan yhteyttä kuin vielä vähän aikaa sitten. Kenties kesällä näemme!

3. Haluan tavata sinut vielä ennen joulua! Olet yksi parhaista ystävistäni ja sinun näkemisesi on aina ihana juttu. Ilman sinua lähimaailmassani ei olisi ollenkaan samanlaista särmää<3

4. Sinulle minulla ei ole mitään sanottavaa. Painu vittuun.

5. Olet pelastanut pahasta pinteestä ja mahdollistanut monta kivaa asiaa. Kanssasi on mukava jutella ja onneksi tulemme toimeen keskenämme ihan hyvin :) Jos kommunikaatio välillämme pelaisi yhtään huonommin, niin yhteistyömme voisi olla melko hermojaraastavaa... Muista rentoutua vähän :)

6. Minulla ei ole mitään sinua vastaan, mutta tilanne nyt kuitenkin on mikä on. Ei kuitenkaan muistella pahalla menneitä. Ymmärrän, miten sinua vituttaa, kun joudut taas samaan loukkuun josta meinasit päästä pois. Ei ole sinun vikasi, että sinulla on tempperamenttisi. Pitäkäämme neutraalit välit.

7. Miksi meidän annettiin tuntea niin vähän aikaa? Meillä olisi voinut olla niin kivaa aikaa yhdessä... :( Juuri kun aloimme tulla juttuun niin kaikki meneekin päin vittua. Höh. Huuleni kuitenkin muistavat sinut aina ja tulethan sinä käymään :)

8. Olen kuullut sinusta liian vähän liian pitkän ajan kuluessa. Pelottaa, etten kohta enää tunne sinua. Olit hyvä kaveri, olin ihastunut sinuun ja halusin olla kanssasi paljon. Mutta siitä on jo aikaa. Onneksi et ollut niin kauheasti muuttunut, vaikka välillämme vaisu keskusteluyhteys viime näkemällä olikin.

9. En tunne sinua enää, enkä halua enää ikinä oppia tuntemaan. Minua ei kiinnosta hittoakaan sinun asiasi tai ongelmasi, joten ole kiltti ja jätä minut rauhaan.

10. Hyvää joulua sinulle! Ja toivotaan, että tämä sota päättyy pian ja saamme rauhamme ja rakkautemme. Muista kuitenkin, että sota on ohi silloin kuin itse haluat.

Kaipaatko menneisyyttäsi?
- En.

Oletko liian kiltti ihmisille?
- Joillekin kyllä, mutta osa on tehnyt selväksi, ettei heille kannata olla kiltti.

Minkävärinen on päiväpeittosi sängyssäsi?
- Päiväpeitto...? :o

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi pestä hampaita pää alas päin?
- Kieltämättä ei ihan ensimmäisenä ole tullut mieleen.

Onko kukaan muu koskaan sanonut, että olet outo/hölmö?
- Joka päivä.

Kun kuitenkin kuuntelet musiikkia, mikä kappale soi nyt?
- Minulla ei ole kuulokkeita.

Tuntuuko sinusta koskaan, että elämäsi on aina samaa kaavaa?
- Aina.

Tahtoisitko olla jossain muualla nyt?
- Totta kai.

Onko sinulla jotain suuria suunnitelmia tulevaisuuden kannalle?
- On. Todella suuria. Pitäisi vain kohta valita, minkä tien näistä suurista tulevaisuuksista valitsen.

Laulatko samaa kappaletta koko päivän?
- Jos joku kappale jää aamulla soimaan päässä, on se hyvällä todennäköisyydellä siellä vielä illallakin.

Laulatko ylipäätään usein?
- En muiden kuullen.

Onko sinulla suosikki yhtyettä/artistia?
- The Beatles

Onko sinulla tiettyä henkilöä, jota kaipaat silloin tällöin?
- Moniakin.

Pidätkö kyseisestä henkilöstä enemmänkin kuin kaveripohjalta?
- Kyllä, kaikista heistä.

Onko sinulla maata jossa haluaisit käydä?
- Kiina

Laulun sanat, joita arvostat?
- "You don't need a weather man to know which way the wind blows" -Bob Dylan

Lempi opettajasi koulusta?
- Vaikeaako? No ei.

Jos saisit muuttaa yhden asian menneisyydessä, mikä se olisi?
- Estäisin Stalinin nousunun Neuvostoliiton johtoon ja varmistaisin tilalle Trotskin.

Jos saisit palata mihin vain päivään menneisyydessä, niin mihin palaisit?
- En halua takaisin omaan menneisyyteeni.

Käytätkö meikkiä?
- En varsinaisesti :D

Onko kukaan koskaan sanonut sinulle, että voisit vähentää?
- Ihme kyllä on.

Tunnetko henkilöä, josta olet pitkään yrittänyt päästä väkisin irti, mutta hän ei vain tajua?
- Että tunnenko? No toisaalta en halua tuntea näitä ihmisiä...

Toivottavasti kyseinen henkilö ei ole tyttö- tai poikaystäväsi?
- Ei onneksi. Enää.

Juhla josta pidät kaikkein eniten?
- Joulu on rauhan juhla!

Onko sinulla juuri nyt ikävä johonkin?
- On.

Voisitko rehellisesti sanottuna sanoa olevasi onnellinen?
- Voisin kyllä :)

VIIME KUUN AIKANA OLETKO:

Ostanut jotakin?: En turhuuksia.
Ollut sairas?: Olen.
Ollut halattavana?: Olen.
Tuntenut itsesi tyhmäksi?: Never :D
Ikävöinyt jotakuta?: Olen.
Saanut kokeesta nelosen?: Never :D
Valehdellut?: Nev... No joo, sori, tietysti olen.

RANDOM:

Paha tapa?: Suklaa.
Saatko kosketettua kielellä nenääsi?: En :( Suuri puutteeni!
Osaatko kohottaa vain yhtä kulmakarvaasi?: Saan.
Osaatko katsoa kieroon?: Osaan.
Petaatko sänkysi päivittäin?: Ei minua ole kasvatettu turhuuksien turuilla... :D

OLETKO KOSKAAN:

Antanut rahaa hyväntekeväisyyteen?: Olen kyllä.
Odottanut koko yön yhtä puhelinsoittoa?: Vittu olen. Edelleen katkerana.
Livahtanut yöllä salaa ulos?: Olen...
Katsellut yöllä tähtiä?: Kukapa ei olisi?

TAVAT/RANDOM:

Kiroiletko?: Vittu... :(
Kokkaatko omat ruokasi?: Joskus kyllä.
Teetkö kotitöitä?: Noh..:D
Oletko tyytyväinen elämääsi?: Olen :)
Omistatko koiran?: en mutta kissan.
Käytätkö rahasi viisaasti?: Pyrin siihen.
Pidätkö uimisesta?: Tykkään joo :)
Kun sinulla on tylsää, soitatko ystävälle?: Jos se on mahdollista...

---

”Rohkeasti aloitettu on puoliksi voitettu.”

On se onni huomata, miten aika rientää: jo nyt olemme yhdessä ikäluokkamme akateemisesti suuntautuneiden veljien ja siskojen kera saapuneet siihen pisteeseen, että lukion yksi merkittävä tapahtumasarja on päässyt alkuunsa: uuttera treenaaminen wanhojen tansseihin alkoi juuri tänään myös meidän lukiossamme!

Tunne on kieltämättä aika upea. Wanhat ovat kuuluneet kiinteästi jokaiseen kouluvuoteemme jo vuosikymmenen, ja nyt sinne pääsee vihdoin tanssaamaan itse. Perinne ja nykyaika, uusi ja vanha, arvokkuus ja hauskanpito kokevat vastustamattoman yhteentörmäyksen. Paitsi että se tunne on mielessä, se myös tuntuu sykkivän koko tanssiharrastuksen aloittavassa porukassa. Intoa puhkuen ja hymyssä suin - ja naurua säästelemättä - ryntäävät iloiset tulevat wanhat tallomaan toistensa varpaille niiden kappaleiden tahtiin, jotka ovat iskostuneet alitajuntaamme jo kauan sitten.

Tanssiminen on asia, joka näyttää vaikealta, mutta on kenties kaikkein ideaalein esimerkki tekemällä oppimisen ihmeellisestä maailmasta. Oudot ja vaikeat asiat kuten lihasmuisti ja rytmitaju pitäisi jotenkin saada kuntoon. Askelten laskeminen ja oikean otteen löytäminen ovat ihka ensimmäisiä murheita. Aiemmin opituista taidoista ei ole tietoakaan ja jopa tuttuakin tutumpi valssi tuntuu pirun hankalalta... Ja kaiken huipuksi kaikki muut tanssivat aina paremmin kuin itse!

Mutta tietysti: aikaa on oppia vaikka säkkipillin soittaminen. Kokonaisen jakson ajan 75 minuuttia treeniä kolme kertaa viikossa on paljon tehokasta peliaikaa. Sitä paitsi stressi ei kuulu tähän juttuun: tämänhän pitää olla hauskaa. Ensimmäisen kerran perusteella voikin jo sanoa, että sitä tämä toden totta on. Sitten kun vielä tekniikan saa jotenkin kohdalleen, niin hommahan muuttuu täysin nautinnolliseksi. Yks' kaks' kol' kaks' kaks' kol' ---

Taas yksi ihana syy, miksi on mahtava olla vapaa, lukiolainen ja 17.

YLEISTÄ:
1. Mikä on lempibändisi nimi?
- The Beatles
2. Minkä maalainen se on?
- Englantilainen
3. Onko sinulla yhtään sen levyjä?
- On. Kaksikin! :)
4. Tai muuta fanikamaa?
- T-paitoja kaksi, Lennonin elämänkerta ja neljä pinssiä :P
5. Miten "löysit" lempibändisi?
- Populär Musik från Vittula -kirjassa kuunneltiin Beatlesin Rock'n'Roll music. En ollut koskaan kuullut kappaletta, joten pahaa-aavistamattomana etsin sen käsiini...
6. Kuinka usein kuuntelen bändin musiikkia?
- Useamman kerran viikossa!
7. Pitävätkö ystäväsi tästä bändistä?
- Maailman suosituimmasta bändistä ei pidetä täällä päin. Onko vika siis bändissä vai paikassa?
8. Tiedätkö lempibändistäsi paljon?
- Paljon, kyllä.
9. Oletko ollut heidän keikallaan?
- Se on hieman vaikeaa...
10.Toivotko päästäväsi lempibändisi keikalle?
- Olisi se aika aavemaista :D

BIISEISTÄ JA VIDEOISTA:
1. Mikä on tämänhetkinen lempibiisi lempibändiltäsi?
- Across the universe
2. Entä onko yhtään biisiä josta et niin hirveästi pidä?
- Hmm... Everybody's Got Something To Hide Except Me And My Monkey
3. Mikä biisi lempibändiltäsi tekee sinut iloiseksi?
- It's All Too Much ja All You Need is Love
4. Mikä taas on bändin surullisin biisi?
- Eleanore Rigby ja No reply
5. Entä onko sillä yhtään biisiä mille naurat?
- Act Naturally :D
6. Mikä oli ensimmäinen biisi jonka kuulit bändiltä?
- Yesterday
7. Pidätkö ko. biisistä yhä?
- Kyllä kyllä :)
8. Mitä biisiä suosittelisit sellaiselle, joka on kiinnostunut kuuntelemaan lempibändisi musiikkia?
- Helter Skelter!
9. Mikä on bändin paras/hauskin musiikkivideo?
- Penny Lane on hauska
10. Katsotko lempibändisi videoita usein?
- Joskus kyllä.

JÄSENISTÄ:
1. Kuinka monta jäsentä bändiin kuuluu?
- neljä heitä oli, kaksi heistä on hengissä
2. Ketä on heistä "lempparisi"?
- John Lennon on ylitse muiden
3. Kenestä pidit eniten, kun olit vasta alkanut kuuntelemaan bändiä?
- Samasta miehestä :D
4. Osaatko nimetä kaikki bändin jäsenet kuvan perusteella?
- Tietysti.
5. Kuka on bändin viehättävin (komein, kaunein, söpöin) tyyppi?
- Lennonilla on karisma, jota ei voi jäljitellä
6. Entä hauskin?
- Ringo Starr :)
7. Jos saisit tavata vain yhden heistä, niin kenet?
- John Lennon.

[ ] Seinäni ovat tapetoitu kyseisen bändin julisteella.
[x] Minulla on vähintään 1 bändin levy.
[x] Kuuntelen bändin kappaleita miltei joka päivä.
[x] En voi kuvitellakkaan elämää ilman tätä bändiä!
[ ] En aina keskity koulussa, kirjoittelen vain vihkoon bändin nimeä.
[x] Olen nähnyt unta bändistä.
[ ] Vanhemmat valittaa, koska kuuntelen bändin musiikkia "liian kovalla"
[?] Kun olen missmix;issä, luen vain bändiin liittyvät jutut, testien lisäksi.
[x] Olen ostanut bändin fanipaidan.
[x] ... tai sotkenut oman paitani kangastusseilla.
[ ] Bändin kappale on kännykässäni soittoäänenä.
[x] Maksaisin melkein mitä vain, jos pääsisin bändin keikalle!
[ ] Olen laittanut bändille fanipostia, tai olen laittamassa.
[x] Minulla on bändin kuva tietokoneen taustakuvana.
[x] Koneella on ainakin 50 kuvaa bändistä.
[ ] Vanhemmat ovat hermoromahduksen partaalla, sillä faneuteni on mennyt hulluuden puolelle.
[ ] Olen saanut ystävänikin rakastumaan bändiin.
[x] En välitä muiden mielipiteistä bändiä kohtaan.
[x] Puolustan bändiä hengellä ja verellä.
[x] Ja olen rakastunut bändin jäseneen/jäseniin.
[x] Ostelen fanituotteita, aina kun on rahaa.
[x] En osaa valita bändiltä VAIN yhtä lempikappaletta.
[x] Sekoan, jos tämä bändi tulee keikalle Suomeen. (kukapa ei sekoaisi...)
[x] Olen tankannut itseni tietoa täyteen tästä bändistä!
[x] Innostuin heti, kun havahdun tämän bändin biisin.
[ ] Ajattelen bändiä suurinpiirtein kokoajan.
[ ] Jos istun kotona ja kuuntelen bändiä, huomaan yhtäkkiä, että 3 tuntia on hurahtanut.
[x] Voisin pukeutua/pukeudun samalla

Näin :)

TERVEYDEKSI

On Nurkkanäyttämön seuraava kappale, farssillinen komedia aiheesta, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Lääkäri toteaa, että bestseller-kirjailija Stéphane Boissière on kuollut. Vainajalta jää miljardiomaisuus, ja kuolinuutisella onkin kovin sähköistävä vaikutus Monsieur Boissièren lähiomaisiin.
ENSI-ILTA lauantaina 15.11. klo 19

Muut näytökset
su 16.11. klo 15
la 22.11. klo 19
la 29.11. klo 19
su 30.11. klo 15

Liput 12/10 €.

Tulkaa ehdottomasti katsomaan kaikki jotka olette kiinnostuneita hyvästä teatterista ja komediasta :) Itse esitän näytelmässä hautausurakoitsija johtaja Atroposia, pitkää ja kolkonnäköistä, tyypillistä alan miestä.

Nyt on fiilis huipussaan.

Vaikeuksien kautta voittoon. Ei mihinkään tilanteeseen pitkään aikaan ole tämä fraasi sopinut kuin siihen, mitä tuli koettua tänä iltana. Teatteritaide ja näytteleminen ovat ihania asioita, mutta myös täyttä hulluutta harrastuspohjalta. Porukalla, josta yleisöllä on valmiiksi kovat odotukset, on todellinen haaste edessään, jos näytelmä ei ole katsottavassa kunnossa vielä viikkoa ennen ensi-iltaa. Vaikka itse asiaan voi vaikuttaa lähinnä opettelemalla oman osuutensa hyvin, ei stressiltä voi välttyä. Matka lukupiiristä aplodeihin on liian lyhyt ja äärettömän kivinen.

Haukiputaan Nurkkanäyttämö on jo pitkään ollut paikkakuntamme parasta teatteria, ja itse olen äärettömän kiitollinen päästessäni ryhmään mukaan. Silti meininki on huomattavasti kovempi kuin missään nuortenryhmässä, jossa ilmapiiri on huomattavasti lepsumpi ja ymmärtäväisempi. Vaikka ryhmä on harrastajapohjainen, on sen maine lähinnä puoli-ammattimainen. Vaikka itse olen näytellyt jo useamman vuoden, on sellaisiin saappaisiin astuminen aina askel sinänsä. Toisessa isossa näytelmässäni rooli on ensimmäistä isompi ja huomattavasti tärkeämpi. Sen lomassa seuraa myös stressi ja paine, jotka onneksi myös tekevät tehtävänsä lopputuloksen kannalta suotuisasti.

Ensi-iltaviikko on ollut helvettiä. Sunnuntaista alkaen olen kulkenut pitkissä ja uuvuttavissa harjoituksissa koko pitkän viikon. Koulutyö on kärsinyt ja väsymys on saanut minut turvautumaan jopa energiajuomiin, joista olen jo kerran onnistunut luopumaan. Viimeksi meinasin nukahtaa ruotsin kuuntelukokeessa, kuitenkin onnekkaasti sinnitellen loppuun asti. Välillä on käynyt mielessä se tuttu ajatus: miksi ihmeessä minä tätä teen? Vaikka nuoren miehen intoa aina riittää verissä kulkevaan harrastukseen, on kysymys silti paikallaan viimeistään siinä vaiheessa, kun seuraavan päivän kouluunmenoa alkaa vakavasti miettiä. Siihen ei varmasti ole olemassa minkäänlaista järkevää selitystä, mutta ehkä se tunne siinä näyttämöllä satojen ihmisten edessä on jotain sellaista, jonka vuoksi kannattaa raataa...?

Näytteleminen on sekä eskapismia että täyttä todellisuutta. On reilusti keskityttävä olemaan joku toinen, mutta kuitenkin muistettava oma läsnäolonsa lavalla ja se, että todella esiintyy ilmielävälle yleisölle. Se on omalla tavallaan aikuisen leikkiä - siitä syntyy sen ilo ja viehättävyys. Kun katsoo lapsen leikkivän, ei voi kuin ihailla sitä iloa ja energiaa, jolla lapsi tarinoitaan itselleen kertoo. Se läsnäolo omassa ajatusmaailmassa, se ilo olla joku toinen... Näytteleminen on vain jotain paljon vakavampaa, mutta sitä kai aikuinen ihminen lopulta kaipaakin –

Eilisissä kenraaliharjoituksissa tunnelma oli epätoivoinen. Kovasta yrityksestä huolimatta homma tuntui lässähtävän täysin, eikä tunne olisi voinut olla epäluottavaisempi. Mutta kuten ohjaaja totesi, se ainoastaan hyvä asia: porukka sisuuntuu epäonnistumisesta, ja vanha laki on, että kun kenraali on huono, ensi-ilta on hyvä. Tämän toivon varassa ensi-ilta-aaton viimeiset tunnit menivät täysin omaan ajatteluun, telkkarin katseluun ja rentoutumiseen. Yö meni painajaisissa ja seuraava aamu alkoi kello kaksi. Päivä kesti kaksi tuntia ennen kuin lähtö teatteriin oli tosi asia. Valmistautumista yli kolme tuntia ja kaikki olisi siinä. Tunnelma iski kipinää niin täysillä kuin niinkin abstrakti asia vain voi.

Lopussa kiitos seisoo. Se tunne, kun huomaa yleisön aidosti reagoivan omaan roolityöhön, on kuin parhaistakin parhainta huumetta. Kun ensimmäisen kerran ansaitsee kunnon naurunmyräkän, ei lentoonlähtöä voi enää estää. Ensi-illan flow oli käynnistynyt. Tunnelma näyttämöllä oli niin hyvä kuin vain saattaa. Väliaplodien kajahtaessa valojen takaa teki mieli hypätä ilmaan ja jäädä sinne vielä pitkäksi aikaa! Ja loppukumarruksen aikana fiilis oli tunnetusti huipussaan. Siinä se oli - tämän vuoksi tätä työtä on tehty. Jos joskus voitto tulee tuskasta, niin tällä kertaa. Teatteri on kamalan ihana asia, eikä sellaista tunnetta kuin siinä kolmasti kumartaessa yleisön taputtaessa käsiään voi saada mistään muualta.

Sitä ei voi kun rakastaa, kun saa työstään kiitosta. Tuttujen kehuvat kommentit ja jopa varsin arvovaltaisten tahojen myönteiset kommentit ovat mannaa mielelle ja keholle. Mikään ei tietenkään ole vielä ohi, mutta siinäpä se onkin: kun on kerran hyvin mennyt, ei voi kuin yrittää koko ajan entistä paremmin. Siihen on pyrittävä, ja mikä tärkeintä: siihen on pystyttävä.

Luottamus on ainakin kova.

Eihän tätä olisi vielä muutama vuosi sitten millään uskonut: Amerikan Yhdysvalloilla on nyt musta presidentti, joka on paitsi demokraatti, myös maan liberaaleimmasta (= vasemmistolaisimmasta) päästä ja näyttää vihreää valoa muun muassa talouden hallinnalle ja ympäristöasioille. Voiko tämä olla tottakaan? Ja vielä Yhdysvalloissa: maassa, jota mediassa ovat terrorisoineet lähinnä äärivanhoilliset kristityt, hyperkapitalistit ja luonnonvarojen kulutuksen kannattajat. Voiko kukaan saada tällaisen ihmeen aikaan? – Yes we can! huutaa Barack Obama, Yhdysvaltain 44. presidentti.

Barack Obama varmistui Yhdysvaltain presidentin vaalien voittajaksi varhain tänä aamuna Suomen aikaa. Ensimmäinen varma tieto tapahtuneesta levisi tietoisuuteen puoli seitsemän aikaa aamulla, jolloin Ylen Aamu-tv:n juontaja kantoi pahvisen McCainin ulos studiosta tämän myönnettyä tappionsa. Vielä edellisenä iltana olin henkilökohtaisesti varsin jännittynyt tilanteesta, sillä vaikka gallupien lupaama etumatka näytti Obamalle selkeää johtoa, on varautuminen yllätyksiin vaistomainen keinoni suojautua suurelta pettymykseltä. Kannatukseni Obamaa kohtaan oli kasvanut Sarah Palinin valinnasta McCainin varapresidenttiehdokkaaksi asti, ja suuret toiveet paremmasta huomisesta hallitsivat sitä unetonta tiistain ja keskiviikon vastaista yötä. Riemulle ei ollut rajoja, kun tulos lopulta selvisi.

Jos Obamassa on yhtään miestä pitämään sanansa, voi olla, että kylmän ja kovan uusliberalismin ja imperrialismin aika länsimaissa alkaa vedellä viimeisiään. Obaman pääajatukset olivat alunalkaenkin työtätekevän väestön, pieni ja keskituloiset huomioiva sosiaalipolitiikka, jolla myös on rohkeutta suitsea talouden ylivaltaa. Huolimatta siitä, että Obama kieltämättä edustaa eurooppalaisittain varsin porvarillisia näköaloja monissa asioissa, on hän selkeästi parasta, mitä Yhdysvalloissa on tapahtunut sitten New Dealin. Obama on se uusi, raikkaan vasemmistoliberaali tuulahdus, joka voi paitsi poikia oikeudenmukaisuutta maailmalla, myös antaa ihmiskunnalle tärkeää lisäaikaa: hän on ensimmäinen presidentti, joka ilmoittaa kannattavansa ilmastonmuutoksen ehkäisyä! Maailman suurimmalta saastuttajalta tällainen takinkääntö koituisi varmasti kaikkien iloksi. Ei siis ihme, että jopa Greenpeace on yhtynyt Obaman voitonjuhliin.

Johtajat ympäri maailmaa ovat onnitelleet Obamaa vaalivoitosta ja kehuneet tämän valintaa erilaisin perusteluin. Jopa itse Fidel Castro on ilmoittanut tukensa Obamalle, ja USA:n perivihollinen Hugo Chavezkin on ilmoittanut halunsa yhteistyöhön Obaman johtaman jenkkimaan kanssa. Jossei tässä ole merkkejä muutoksesta, niin ei sitten missään.

Aika kuitenkin näyttää, mitä tuleman pitää. Toivottavasti Obamalla on valtaa ja mahdollisuuksia pitää sanansa. Suuret muutokset eivät toki tapahdu hetkessä, mutta armealias on oltava. Yhdysvaltain historian vihatuimman presidentin jättäessä virkansa ehdottoman oikeansuuntainen tuuli tuntuu äärimmäisen huumaamalta, ja voiton huumassa kritiikkikin unohtuu. Mutta mitä siitä? Nauttikaamme vielä yhdessä tämä päivä, ja toivokaamme hartaasti, että USA ja koko maailma
saavat kaipaamansa muutoksen. Tässä vaiheessa ei kannata vielä piirrellä kauhukuvia seinälle: muutokseen tarvitaan myös mahdollisuus.

Onnea Obama! Muutosta me tarvitsemme!

Vaalipäivän lähestymisen selkeimmät merkit, kaiken kattavat arjen piristysruiskeet eli vaalikoneet ovat jälleen vallanneet netin. Tästä sopii olla iloinen, sillä moni nuori äänestäjä tuntuu tänä päivänä olevan täysin hukassa eri puolueiden ja ehdokkaiden linjojen kanssa, ja ilman vaalikoneita jättäisivät ehkä äänestämisen kokonaan "viisaammille"! Ja sitten vielä ihmetellään, kun jokin asia ei kotikunnassa miellytä...

Äänestäminen on tärkeää. Ilman äänestämistä ei demokratiaa käytännössä ole olemassakaan. Aikana, jolloin nukkuvien puolue on maamme suurin poliittinen suuntaus, ovat äänestäjän omia mielipiteitä ehdokkaiden mielipiteisiin selkeästi vertaavat vaalikoneet enemmän kuin hyödyllisiä. Vai kuka voi rehellisesti sanoa olevansa kiinnostunut kuuntelemaan valtavirran politiikkojen oikeita puheita saadakseen tietää ketä äänestää? – Veikkaanpa jääväni aika pieneen vähemmistöön. Mieluummin mieltäisin ihmisten etsivän vaalikoneista ehdokkaitaan, kuin äänestävän Kokoomusta pelkän post-70-lukulaiseen vasemmistokateuteen perustuvan vaalimainonnan perusteella. Työväenpuolue...

Yhtä paljon voidaan kuitenkin pohtia, miten paljon eri vaalikoneet ovat kiinnostuneita vastaajiensa mielipiteistä - enemmän kuin mielipiteiden muokkaamisesta suuntaan tai toiseen. Useilla poliittisilla puolueilla on omat vaalikoneensa levittämässä propagandaa oman puolueen ihmisrakkaista näkemyksistä... näin vaalien alla. Lisäksi erilaisten kansalaisjärjestöjen vaalikoneet antavat paikoin kysymyksiä, joihin ei käytännöllisesti katsoen voi vasta kuin yhdellä tavalla, ja silti ratkaisut jäävät kuulematta kokonaan. Mitä vaalikoneesta kertoo se, että kokoomuslainen ja vasemmistolainen saavat saman prosenttimäärän? Kriittisyyttä ihmiset!

Onneksi jotkut vaalikoneet ovat niin käsittämättömän hölmöjä, että niistä irtoaa ennen kaikkea hupia: MTV3:n trendikäs ja nykyaikainen vaalikone sisältää joitain todella osuvia ja poliittisesti tärkeitä kysymyksiä, alkaen juomatottumuksista ja päättyen henkilökohtaiseen suhtautumiseen Jumalan olemassaoloon. Tuntuu, että loppujen lopuksi hyvä idea demokratian apukeinoista on pilattu sillä, että oikeiden asioiden sijaan tyydytään lätisemään epäpoliittisista asioista, joka taas ei johda mihinkään muuhun kuin vaihtoehdottomuuteen. Mikä toisen haitta, se toisen etu: vaihtoehdottomuus laskee yleensä äänestysprosenttia ja mahdollistaa oikeiston vaalivoittoon!

Ylen vaalikone on maamme hyödyllisin, mutta silti osin varsin epäpätevä monissa asioissa: miten ehdokas voi jättää ottamatta kantaa joihinkin asioihin, ja silti saada nimensä listalleni? Lisäksi kysymysten asettelussa osoitetaan todellista mauttomuutta. Vai haluaisiko joku oikeasti erottaa kunnan työntekijöitä siksi, että "heitä on liikaa"?
Omat vaalikonevastaukseni (YLEn vaalikoneeseen) antoivat tällaiset tulokset:

1. 24 Sala, Iinamaija Vas. 72%
2. 148 Kuusela Terttu, Terttu Vihr. 70%
3. 154 Viholainen, Kari Vihr. 69%
4. 149 Lehtonen, Tapani Vihr. 68%
5. 152 Tapaninaho, Tarja Vihr. 68%
6. 155 Vuononvirta, Aku Vihr. 67%
7. 18 Lopakka, Seppo Vas. 66%
7. 29 Taivaloja, Jorma Vas. 66%
9. 132 Pentti, Eero Kesk. 65%
10. 75 Teräs, Matti SDP 65%
Huonoimmat vaihtoehdot olivat taas:
69. 84 Kellokumpu-Tyvelä, Tiina Kok. 44%
70. 83 Kangas, Mari Kok. 41%
71. 141 Vallivaara, Tuija Kesk. 39%
72. 124 Leskelä, Jorma Kesk. 37%
73. 135 Rehu, Sanna Kesk. 35%
74. 122 Leinonen, Soili 33%

Vaihtoehtoni näyttävät vihertyneen selvästi sitten eduskuntavaalien. Silloin tosin jopa muutamat Kokoomuksen ehdokkaista kertoivat kannattavansa "kestävän kehityksen tukemista" myös luonnonvarojen suhteen, ja tuloksethan ovat olleet huikeat! Listani on vihreästi vasemmalla - mitä muuta vaihtoehtoja onkaan, jos haluamme vielä elää tällä maapallolla ja vielä saavuttaa hyvinvoinnin? Tällaista kehitystä vastustavat puolueet valloittavat listan häntäpään.

SDP on todistanut olevansa kaikkea muuta kuin vasemmistolainen puolue. Näin ollen en pidä ollenkaan outona sitä, että demareiden osuus top 10:ssä on näinkin vähäinen. Keskusta taas on todistanut oman mielipiteettömyytensä änkeytymällä täyttämään sekä huonoimpien että parhaiden ehdokkaiden listaani. Vasemmistolaisista ehdokkaista huolimatta Keskustaa varjostaa se, että sitä leimaa paikkakunnallani vahva sidos lestadiolaiseen herätysliikkeeseen...

Vaalikone näyttää osin todistavan sen faktan, että Vihreät ja Vasemmistoliiton nuorisopuoli ovat Suomen ainoat tulevaisuuspuolueet: muut vaihtoehdot ajavat kuntani, niin kuin koko maailmankin tuhoon kuin teuraat.