IRC-Galleria

(Kirjoitettu perjantaina 17.4.2009)

Tänään iltapäivällä kantautui ah-niin-ihanasta ja mallikelpoisesta naapurimaastamme huolestuttavia uutisia: neljä bitTorrent -trakkeri Pirate Bayn ylläpitäjää on tuomittu vankeuteen tekijänoikeuslakien vastaisesta toiminnasta. Kyseessä on paitsi merkittävä periaatepäätös virallisen yhteiskunnan suhteesta kahlitsemattoman kulttuuritarjonnan ja vapaan tiedostonjaon aatteeseen, myös vakava isku ihmisten yhdenvertaisuuteen nojautuvalle demokratialle.

Pirate Bayta vastaan käyty oikeudenkäynti on ollut täysi farssi, jossa vastakkain eivät ole enää olleet periaatteet vaan vaikutusvalta. Syntynyt vastakkainasettelu on kuin jostain paksulta fiktiolta tuntuvasta poliittisesta trilleristä, jossa pienet ihmiset taistelevat valtavia koneistoja vastaan. Ei tämän oikeusjutun K. ole joutunut vastaamaan tekijänoikeuden omistajille vaan rahastaan huolissaan olevien suurten mediayritysten intresseille. Ei tässä oikeusjutussa ole kyseessä ihmisen oikeus omistaa omien käsiensä tuotos, kyse on suuryritysten oikeudesta ostaa tämä oikeus ja pitää se myös itsellään. Eikä varsinkaan tässä oikeusjutussa ole ollut kyse mistään todella ratkaisevasta tai tärkeästä - ainoastaan propagandistesta voitosta suuryrityksille.

Kukaan neljästä tuomitusta henkilöstä ei ole syyllistynyt tekijänoikeuslakien rikkomiseen. Pirate Bay ei ole mikään lataussivusto, ainoastaan ihmisten välisen tiedostonvaihdon mahdollistava verkko, jossa käytävästä liikenteestä ei kenenkään ylläpitäjän tarvitse ottaa vastuuta. Nyt tuomittujen "rikollisten" rikos on siis ollut ainoastaan tiedostonjaon mahdollistavan teknologian luominen - tällä perusteella johtaisi siis muun muassa MSN messengerin kehittäminen kaltereiden taakse. Jos vuosi vankeutta ja 30 miljoonan kruunun sakot ovat oikeudenmukainen rangaistus moisesta toiminnasta, täytyy kysyä kenen oikeudesta tästä mahtaa olla kyse? Se on ainakin varmaa, ettei ainakaan sen kummemmin tekijän kuin kuluttajankaan oikeudesta.

Olen itse sitä mieltä, että taide ja kulttuuri ovat luonteeltaan kollektiivisia ja sen tulisi olla kaikkien saatavilla varallisuudesta, maasta tai levittäjän mielenkiinnosta riippumatta. Mielestäni taiteilijalla on oikeus elättää itsensä ammatillaan, mutta sen ei tule kulkea levitysyhtiön oikkujen mukaan, jolloin taiteilijan palkka on muutoinkin vain murto-osa teoksen todellisesta tuotosta. Paras mahdollinen tilanne olisi, jos jokaisella olisi oikeus päästä käsiksi tuotokseen sähköisessä muodossa, mutta kaikki muu - elokuvateatterit, konsertit, näyttelyt ja muu - tulisivat suorana (tai ainakin nykyistä suurempana) tuottona itse taiteilijalle. Loppu hoidettaisiin kaiken kattavan perustulon avulla. Näin onnellisia olisivat tosin vain kuluttajat ja taiteilijat - mutta hetkinen! Kenes me tästä ryhmästä oikein unohdimmekaan...

No tietysti ne ahneet, viheliäiset ja pahuksen ilkeät suuryhtiöt. Tämä on jo toinen kerta lyhyen ajan sisällä, kun suuryhtiö käyttää vaikutusvaltaansa kansalaisten oikeuksien nujertamiseen ja vielä käyttää välikätenä ihmisiä, jotka oikeasti tuntuvat olevan samaa mieltä näiden pirulaisten kanssa. Entistä huolestuttavampaa on se, että siinä missä aiempi Lex Nokia -niminen tapaus oli luonnostaankin poliittisena päätöksenä toimiva lakimuutosehdotus, on tässä toisessa kyseessä riippumattoman oikeuslaitoksen toiminta. Ja poliittiset tuomiothan ovat jo vähän liian 30-lukua...

Heil Lex Nokia ja Heil Lex Pirate, mutta unohdittepa yhden tärkeän asian: tämä panssarilaiva poksuttaa vallan loistavasti ilman kapteenejaankin. Onhan miehistössä lähes neljä miljoonaa vakinaista jäsentä ympäri maailman! Aye!

Kumpikas se loppujen lopuksi voittikaan sen Potemkinin kapinan...?

Tänä aamuna rupes natsittamaan niin hirveästi että oli ihan pakko alkaa sellaiseksi.

Oli jo eilen illalla vähän maahanmuuttokriittisyyttä ja yön aikana nousi sitten ihan kunnolla rasismi. Ei auttanu vaikka otin 500 mg marxia ja join engelsiä päälle. Aamulla oli sitten jo todella isänmaallinen olo, mutta pakkohan se oli kouluun lähteä kun kerran koeviikkokin. Kokeen aikana tosin alkoi tuntua jo uskonnolliselta ja aloin nähdä Jeesuksia.

Mutta ei sillä, sitähän on ollut lapuan liikettä liikkeellä viimeaikoina. Ei oo vissiin muistanu pestä käsiä kaikista hitlereistä tarpeeksi usein. Kyllä kai se sitten ajan kanssa ja vasemmistonuorilla lähtee. Tällä hetkellä tuntuu vaan niin vitun suvaitsemattomalta.

Mutta tuskin tästä tukka lähtee tai armeijaan joutuu :D

Olen miettinyt tätä asiaa.

Ja mitä enemmän olen asiaa pohtinut, olen yhä vakuuttuneempi siitä, ettei kesäajasta ole mitään hyötyä kenellekään. Se on vain pinttynyt tapa, jossa ollaan seurattu eurooppalaista esimerkkiä sen kummemmin asiaa itse ajattelematta. Ja se kyllä näkyy.

Kun herään huomen aamulla kello 12 (kuten tavallisesti herään) saan luonnollisesti huomata kellon olevankin yhtäkkiä jo 13. Vastaava todella ärsyttävä tilanne koskee jokaista suomalaista, mutta ennen kaikkea se koskee auringon valoa, joka tosiaan tavoittaa ensimmäiset näkiänsä tunti edellispäivää myöhemmin. Ja mikä järki siinä on? Miksi me haluamme lisää pimeitä aamuja kun olemme juuri päässeet eroon niistä? Kuka välittää siitä, jos aurinko paistaa vuorostaan tunnin pitempään - pahimmillaan se häiritsee jo nukkumistamme!

Kesäajan ideana on (lainaan:) "saada kesän ajan aamuinen valo vastaamaan paremmin aktiivisia työskentelyaikoja kouluissa ja työpaikoilla." Toisin sanoen "kertyneet valoisat tunnit 'säästetään' näin iltaan sen sijaan, että ne kuluisivat 'hukkaan' ihmisten vielä nukkuessa" - niin kuin me tekisimme jotain kello kahdeksan ilta-auringolla huhtikuussa! Tietty se on monille se ensimmäinen keväänmerkki, mutta periaatteeltaan kertakaikkiaan typerä: jos valoisa aika haluttaisiin todella saada istumaan paremmin ihmisten valveillaoloaikaan, kelloja siirrettäisiin mieluumminkin _taaksepäin_ näin mahdollistaen entistä valoisammat aamut, joilla on tutkitusti positiivisia vaikutuksia ihmisen vireystilaan aktiivisena työaikana. Ja varhaisempi auringonlasku taas mahdollistaisi unihormoonin eli melatoniinin pitkäaikaisemman erittymisen, mikä vähentäisi univaikeuksia.

Nykyisellään kesäaikaan siirtyminen häiritsee merkittävästi ihmisten arkisia rutiineja aiheuttaen stressiä ja ylimääräistä väsyneisyyttä juuri kevään kynnyksellä, mikä on äärimmäisen kiusallista esimerkiksi pääsykokeisiin opiskelevien ja kirjoituksiin valmistautuvien kannalta. Kellon heittäminen eteenpäin aiheuttaa saman reaktion kuin aikavyöhykkeen yli matkustaminen, jolloin ns. aikaerorasituksesta toipuminen saattaa kestää parikin viikkoa. Tätä on vaikea ihan äkkiseltään uskoa - kysehän todella on vain yhdestä tunnista - mutta kuka tahansa matkailua harrastanut kyllä tietää tämän olevan tosi asia. Kyse onkin loppujen lopuksi siitä, tarjoaako kesäaikaan siirtyminen todella niin valtavasti hyötyä, että tämä kaikki kannattaa sivuuttaa?

Ai niin, mitä hyötyä tästä sitten on? - Älkää minulta kysykö! Ainoa vastaan tullut peruste on ikivanha ja vääräksi todistettu väite siitä, että menetelmä muka säästäisi merkittävästi sähköä. Tässäkin on kuitenkin otettu tarkastelukohteeksi aikavyöhyke yleensä, eikä ajateltu nimen omaan Suomea, joka tosiasiassa on kiistatta aivan oma lukunsa vuorokaudenaikojen valosuhdeasiassa. Suomi sattuu sijaitsemaan niin pohjoisessa, ettei meidän kannaltamme kesäaikaan siirtymisessä ole lainkaan vastaavaa hyötyä kuin etelämmissä maissa, jossa vuorokauden sähkönkulutus saattaa laskea käytännöstä johtuen noin yhden prosentin. Suomen kesä kun on tunnetusti muutenkin valoisa, jolloin järkevämpää toki olisi huolehtia nimen omaan aamun valaistuksesta sekä keväisin että syksyisin. Tietysti Suomessa onkin jo yleisessä tiedossa, että suurin syy kesäaikakäytäntöön on pysyminen mukana muiden eurooppalaisten maiden tahdissa.

Oma teesini onkin, että tässä asiassa tulisi ottaa maantieteellinen että biologinen totuus huomioon siitäkin huolimatta, että joutuisimme kerrankin olemaan itsenäisiä suhteessa muihin maihin: eikö kellomme voisi jättää kokonaan rauhaan näin kesäksikin - tai sitten vaikka kääntää kelloa mieluummin vaikka _taaksepäin_?

Aika tarkastaa päivän kuulumiset.

***

Katselin aamulla uusiksi pitkästä aikaa "vanhan" suosikkini John Rambon ja perkele että se oli taas niin hyvä että. Sen verran tulista ja pitelemätöntä actionia se edelleen pystyi tarjoamaan että moista harvoin näkee, sen kummemmin uusissa kuin edes vanhemmissakaan toimintaleffoissa. Hauskaksi tämä maailma on mennyt, kun kaiken maailman michaelbayt sum muut uudet toimintanerot voisi lähettää vaihtoon saman tien siinä vaiheessa, kun vanha kunnon Stallone tulee pistämään paikat kuntoon. Miettikää nyt oikeasti: 2000-luvun kovin toimintasankari on lähellä eläkeikää oleva äijänkoriläs! Ja sitten vielä sanotaan, että nuorekkuus on trendikästä...

***

Rambon katseleminen oikeastaan liittyi suoraan illan kovimpaan juttuun: Kärppien toiseen semifinaaliotteluun Oulun Raksilassa. Rambon lämmittelemänä ja Routasydämen tahdittamana olo oli areenalle mennessä jo valmiiksi mainio ja oli taas kerran helppoa heittäytyä suunnatoman joukkovoiman tunteen, massiivisen andrenaalinipommituksen ja väkivaltaisella energialla koko Pohjois-Suomen sähköistävän jääkiekkopatriotismin vietäväksi.

Ja olihan ihmiset jännittävä peli! Tasaväkistä vääntöä, joka kuitenkin näkyi selvästi kääntyneen Kärppien hallinnaksi. Ainoastaan (jälleen kerran) tyypillinen eteläsuomalainen tuomaripeli piti espoolaiset mukana pelissä, mutta eipä tarpeeksi, sillä takkiinhan heille tuli niin että tuntui. Vielä suurempi häviäjä oli espoolaiskannattajien joukko, joka oli saapunut paikalle lähinnä nolaamaan itsensä oman jyräävän huutosakkimme rinnalle. Paras voitti kummassakin tapauksessa.

Kuten aina, ei äänestäni muutamaan tuntiin ollut tietoakaan.

***

Illan ekoteko tapahtui luonnollisesti kello 20:30, kun kauan odotettu Earth Hour käynnistyi. Siinä sitä sitten kökötettiin tunti kynttilöiden valossa ja täytyy myöntää, ettei tuo missään päässyt tuntumaan. Juhlallisissa merkeissä tempaus kuitenkin otettiin vastaan maailmalla ja mielestäni se on positiiivista, vaikkakin ennen kaikkea symboolinen ele. Mutta siitähän se on kaiken lähdettävä, eikö niin? Ja onhan se toki aina kiva tunnelmapaukku luopua tympeistä sähkövaloista edes yhdeksi tunniksi viikossa ja nauttia hyvästä omasta tunnosta pysähtyen hetkeksi miettimään, mikä on tämän kaiken tarkoitus...

Istuessani lumikasan päällä piharoihujen vieressä tähtitaivasta tiiraillen hiipi mieleeni kummallisia ajatuksia ihmisen ja luonnon erottamattomasta ykseydestä ja siitä, miten suunnattoman erämään armoilla mies saisi todella olla oma herransa.

Mutta äh, eihän sellaisia saisi edes ajatella! Mokomaa roskaa!

***

Maanantaina on taas koeviikko ja systeemiin on taasen totuttava voidakseen pelata sen ehdoilla ja voittaa...

***

...mutta sitä ennen saattaisi lähteä huomenna vaikka teatteriin nauttimaan Jari Tervon tuotannon dramatisoinnista, joka ainakin kuulemani mukaan on ollut varsin tyylikästä tavaraa.

***

Rehellisesti, minkä väriset alusvaatteet sinulla on ylläsi?
- Valkoiset

Rehellisesti, mikä on mielessäsi?
- Kärpät

Rehellisesti, mitä teet juuri nyt?
- Luen matikkaa ja olen koneella

Rehellisesti, oletko omasta mielestäsi viehättävä?
- No en.

Rehellisesti, oletko tehnyt jotain pahaa tänään?
- Ooolen.

Rehellisesti, katsotko joskus Disney channellia?
- En.

Rehellisesti, oletko kateellinen jollekin?
- Kyllä kai... :D

Rehellisesti, puretko kynsiäsi?
- En.

Rehellisesti, haluatko nähdä jonkun juuri nyt?
- Haluaisin.

Rehellisesti, onko sinulla salaisuutta mitä kukaan muu ei tiedä?
- Ei enää.

Rehellisesti, milloin viimeksi olet käynyt pikaruoka-ravintolassa?
- Viime kesänä.

Rehellisesti, missä sinun pitäisi olla juuri nyt?
- Lukemassa sitä matikkaa...

Rehellisesti, oletko ihastunut?
- Ainahan sitä vähän :D

Rehellisesti, miten teillä menee jos olet ihastunut?
- Siinä katellessa

Rehellisesti, mitä sanoit viimeksi ja kenelle?
- "Vittu!" ihan yleisesti kaikille

Rehellisesti, jos suutelet jotakuta, kerrotko siitä heti parhaille ystävillesi?
- No tietenkin :D

Rehellisesti, mitä teet kun olet todella vihanen?
- Kuljen ympäriinsä ja kiroilen

Rehellisesti, mikä on pahinta mitä olet tehnyt kun olet ollut todella vihainen?
- Rikkonut paikkoja

Rehellisesti, oletko saanut jonkun itkemään koska olet ollut vihainen?
- Olen joo.

Rehellisesti, oletko sinkku, ihastunut, kiinnostunut tai suhteessa?
-Sinkkuuu<3

Rehellisesti, oletko onnellinen tällä hetkellä?
- Ainakin vähä :)

Rehellisesti, ihastutko helposti?
- Vähän liiankin.

Rehellisesti, onko sydämesi joskus särkynyt?
- On. Enkä anna sitä ikinä anteeksi.

Rehellisesti, voisitko antaa pettämisen anteeksi?
- No en helvetissä.

Rehellisesti, oletko säätänyt ystäväsi kundin/muijan kanssa?
- Hei, minulla on moraali.

Rehellisesti, haluatko lapsia ja olisitko valmis äidiksi/isäksi?
- En ehkä vielä ainakaan.

Rehellisesti, kuinka monta?
- Sitten joskus korkeintaan pari.

Rehellisesti, voisitko edes harkita adoptiota?
- Voisin.

Rehellisesti, jos joku olisi ihastunut sinuun, haluaisitko tietää?
- No ehdottomasti.

Rehellisesti, tykkäätkö leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa?
- En :D

Rehellisesti, oletko deittailut yli kolmee yhtä aikaa?
- No en!

Rehellisesti, uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?
- En ainakaan rakkauteen.

Rehellisesti, oletko romanttinen?
- Olen :)

Rehellisesti, luuletko voivasi muuttaa ihmistä?
- Pitkäjänteisellä työllä pystyy mihin tahansa.

Rehellisesti, voisitko mennä naimisiin rahan takia?
- No en!

Rehellisesti, onko seksisuhde hyvä vai huono asia?
- Hyväksyttävää

Rehellisesti, oletko koskaan toivonut saavasi jonkun itsellesi mutta pilasit itse kaiken?
- En kai?

Rehellisesti, oletko koskaan särkenyt jonkun sydämen?
- Valitan :(

Rehellisesti, mitä tekisit jos näkisit ihmisen jota rakastat sängyssä toisen naisen kanssa?
- Poistuisin paikalta, enkä enää ikinä katsoisi mokomaan päinkään.

Rehellisesti, oletko koskaan kilpaillut jostakusta jonkun kanssa?
- En.

Rehellisesti, miten kuvailisit exääsi?
- Vaikea tapaus

Rehellisesti, millainen oli viimeisin suudelmasi, kenen kanssa ja milloin?
- Öö... :D Siitä on hatara muistikuva, olisinko ollut peräti humalassa silloin...

Rehellisesti, voisitko lyödä jotakuta ihmistä juuri nyt?
- Periaatteessa en hyväksy väkivaltaa.

Rehellisesti, oletko harrastanut seksiä julkisella paikalla? Jos olet, niin missä?
- No ainakin melkein... mut siellä ei kyllä ollut ketään just sillon.

Rehellisesti, oletko koskaan varastanut?
- No en! ... hitto oon unohtanu tänään käydä piratebayssa... :D

Mitä teit kello 8 tänä aamuna?
- Olin "työhaastattelussa"

Oletko hyvä matematiikassa?
- Olen joo.

Montako mp3-biisiä on koneellasi?
- Toista tuhatta

Mitä posteljooni toi viimeksi?
- Ikävää tietoa siitä että kauan odotetun teatteriohjaajakoulutuksen tilalla onkin joku hikinen lastennäytelmä.

Montaako erilaista juomaa olet juonut tänään
- Neljää: redeota, vettä, limsaa ja kaakaota

Jätätkö koskaan puhelinvastaajaviestejä ihmisille, joita yrität tavoittaa?
- En ikinä.

Söisitkö yksin juhlapussillisen sipsejä?
- No tuota... :D

Mainitse muutama asia, joka saa sinut innostumaan.
- KÄRPÄT!!!

Minkälaisen talvitakin omistat?
- Semmosen "linkolan"

Nukutko makuuhuoneen ovi kiinni vai auki?
- Aina kiinni.

Pidätkö puistossa pussailemisesta?
- Pidän.

Seurusteletko/oletko naimisissa?
- En tällä hetkellä en.

Harrasta(isi)tko yhden yön juttuja?
- Miksei "josse nyt kummallekin käy" ja sitä rataa... Miksi ei, vapaata rakkautta

Oletko puhelias vai vetäytyvä?
- Ylipuhelias tavalla joka ärsyttää itseänikin

Asia jota tykkäät tehdä milloin vain?
- Pään raapiminen

Kenen kanssa kesää vietät?
- Pääasiassa kavereiden ja joskus myös sukulaisten

Miten houkuttelisit ystäväsi lähtemään lomalle Etelä-Amerikkaan?
- Ehdottomasti ja jossei lähde niin menen itse.

Fanitatko ketään?
- Kyllähän tuo Pentti Linkola on aika kova jätkä ja Che Guevara luonnollisesti. Ja tietty Marx.

Musiikki, jota kuuntelisit nukahtaaksesi?
- Jotain kammottavaa messua

Erikoisin paikka missä olet nukkunut yösi?
- Trampoliini

Miten riitelet yleensä?
- Joku suuttuu ja minä yritän sovitella

Käveletkö usein nopein askelin?
- No en: laahustan kuin zombie

Mitkä asiat naurattavat sinua?
- Kokoomus

Onko jääkaapissasi Coca-colaa?
- No ei.

Onko kotonasi soittimia?
- On, kaksikin.

Oletko väkivaltainen?
- En, en mene edes armeijaan

Käytkö jäätelöautolla?
- Kesällä käväsin

Mikä on työpöytäsi taustakuvana?
- Watchmen

Keneltä on tullut 3. tekstari kännykässäsi ja mitä siinä lukee?
- Iida pisti jotain et mun huudoista oli hyötyä Kärpille :D

Onko teillä kynnysmattoa ulko-oven edessä?
- Ei. Pitäisikö?

Oletko käynyt Ikeassa?
- Ruotsissa kerran. Toista kertaa en mene.

Lempikirjasi?
- Eläinten vallankumous

Oletko käynyt Mikkelissä?
- En enkä näe syytä miksi mennä sinne.

Millä nettisivulla olet eniten?
- HS.fi, Ylen uutissivut, BBC, leffatykki.com, facebook, youtube ja sähköposti

Jos kuuntelet nyt musiikkia niin mitä?
- Hiljaisuus on tämän hetken kauneinta musiikkia.

Onko mummosi kuollut?
- Ei yksikään. Ei edes isomummot.

Asutko kerrostalossa, rivitalossa, omakotitalossa vai paritalossa?
- Liian isossa omakotitalossa elinkelvottomalla asuinalueella ekologisesti kestämättömässä kunnassa. Eli ei hyvin mene. Onneksi täältäkin pääsee pois.

Paras purukumimaku?
- Hamppu.

Paras vuodenaika?
- Talvi. Kaunis kuin kuolema.

Harrastatko joogaa?
- En, mutta meditoin.

Oletko nähnyt koskaan lehmää livenä?
- Oishan se tyhmää jossei ois.

Entä lammasta?
- Meillä on jopa ollut niitä.

Aiotko mennä joskus kielikurssille/matkalle?
- Matkalle ehdottomasti.

Osaatko tehdä jauhelihakastiketta?
- Kuka ei? En vain pidä siitä. Bolonege on enemmän minun juttuni, vaikka aina huono omatunto sitä syödessä.

Oletko kysynyt oraakkelilta mitään?
- Nehän ovat kuolleet jo...?

Onko pakastimessanne jäätelöä?
- Oliskin.

Jos on, niin minkä makuista?
- ...

Onko lävistykset hienoja?
- Mitä enemmän sen parempi. Tai päinvastoin.

Entä tatuoinnit?
- Mitä enemmän sen parempi. Tai päinvastoin.

Nauratko paljon?
- En... Hahahaha! :D

Oletko hyvä piirtämään?
- Niin voisi sanoa.

Tykkäätkö viiksistä?
- Voiko niistä nyt erityisesti "tykätä"? Ihan hieno elementtihän se on.

Mitä hyönteistä vihaat eniten?
- Sääsket.

Mitä löydät näyttösi päältä?
- En mitään.

Montako kertaa olet tänään aivastanut?
- 0

Milloin viimeksi satutit itsesi pahasti ja miten?
- Löin polveni kiveen keskellä jokea viime kesänä ja oli vaikeuksia pysyä pinnalla vastavirrassa. Olisi voinut käydä huonosti.

Käytätkö tällä hetkellä kynsilakkaa? Minkäväristä?
- No mietiäänpä.

Mikä soittoääni kännykässäsi on?
- Mozartia

Käytätkö nukkuessasi sukkia?
- En.

Minkävärinen päiväpeittosi on?
- Mikä päiväpeitto?

Kenen kanssa viimeksi puhuit?
- Iskälle hehkutin Kalpan voittoa.

Mihin meni viimeksi hermot?
- Sanotaanko näin, että se vaatii minulta jotain että minä TÄLLAISTA teen ja... niin.

Juotko paljon vettä?
- Pitäisi juoda enemmän.

Monelta heräsit tänään?
- 07:25 (eli liian myöhään)

No sehän oli hauskaa.

Missikisat ovat eugeniikkaa.

Se on fakta, jota harvoin muistetaan. Nämä jokavuotiset kauneusgaalat, jotka hölmöjen juontajien, rennon musiikin ja yleisen prameuden peittelemänä pyrkivät esittelemään meille maamme kauneimpia ihmisvartaloita, ovat vanha jäänne ajoilta, jolloin korkea-arvoiset lääketieteelliset tahot elättelivät toiveita uuden super-rodun luomisesta naittamalla keskenään ihmisrodun valioyksilöitä. Missikisojen tehtävänä on ollut löytää sopivin naispuolinen valioyksilö. Tästä muistona missikandidaateilta vaaditaan edelleen naimattomuus ja lapsettomuus, vaikkei näillä suoranaisesti olekaan mitään tekemistä kauneuden kanssa.

Vielä vähän aikaa sitten oli harvinaista, jos tummahiuksinen nainen valittiin Suomen kauneimmaksi. Täydellinen missi on lähes poikkeuksetta ollut pitkä, hoikka ja vaalea, eikä tämä ihanne ole ilmeisesti mihinkään kadonnut. Viimeksi Iltalehden "Kaikkien aikojen missi" -äänestyksessä suomalaisten sydämen vei tätä ihannetta täydellisesti edustanut Armi Kuusela. Sinänsä voimme olla onnellisia maustamme, sillä sitä ovat arvostaneet muutkin: pärjäsihän pohjoinen rotu aikoinaan myös Miss Universum -kisoissa.

Nyt kun eugeniikan huippukausi on yli 60 vuotta sitten laantunut, mitä missikisat meille enää tarjoavat? Onko se kateutta, jota naiset voivat tuntea katsellessaan itseään kauniimpia neitosia? Onko se silmäruokaa, johon kaikenikäiset miehet kerran vuodessa yhtyvät? Vai onko se kenties pieni aikuistunut pala niistä prinsessaunelmista, joita jokainen länsimaalainen nainen on joskus päässään pyöritellyt? -- Luultavasti kaikkea tätä. Vaikka instituutio on vanha ja kadottanut tarkoituksensa, kiehtoo se edelleen kummasti valtavaa määrää ihmisiä. Vähän vastaavalla tavalla kuin tangomarkkinat, jotka kiinnostavat aidosti enää vain todellisia hardcore-faneja.

Mutta minkäs sille teet, kai niitä on vain alettava taas katsomaan. Historiapohjan tiedostaneena kisoille kun avautui taas uusi mielenkiintoinen konteksti.

Löysinpä vihdoinkin oikein poliittisen kyselyn, jolla saan viimein oman suuntaukseni selville. Tätä ollaankin kaivattu!

Kommunisti

[x] Kaikki ovat tasa-arvoisia
[] ...mutta jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset
[x] Demokratia kuuluu valtaväestölle
[x] Valta kuuluu kansalle
[] ...ja sen käyttö keskuskomitealle
[x] USA on perseestä.
[] Neuvostoliittoa ei arvostella!
[x] Marx ja Engels olivat hyviä jätkiä
[x] ...niin myös Lenin...
[] ...ja Stalin ja Mao!

Tulos: 6/10

Sosialisti

[x] Tasa-arvo kuuluu kaikille
[x] Valta pitäisi olla kansalla
[x] Parannetaan hyvinvointia, säilytetään kilpailukyky
[x] Minua sorretaan
[x] Punainen on lempivärini
[x] Kuuntelen Agit-Propia ja työväenlauluja
[x] Vappuna marssitaan!
[x] Käytän rikkaista sanaa "porvari"
[] en ole porvaripentujen kaveri
[x] Kokoomus on perseestä

Tulos: 9/10

Keskustalainen

[x] Tasa-arvo ja demokratia
[x] Asun maalla
[] Elän maataloustuilla
[] En oikein tiedä, mitä mieltä olen
[] Mielipiteeni riippuvat seurastani
[] Asiat ovat nyt hyvin
[] En haluaisi muuttaa mitään
[] Koti, uskonto ja isänmaa
[x] ...mutta myös vapaus, veljeys ja tasa-arvo
[] Vanhanen on kova jätkä

Tulos: 3/10

Porvari

[] Rahalla saa
[] Minusta tulee isona rikas
[] Köyhät ovat luusereita
[] Työttömyys on laiskuutta
[] Mitään ei saa ilmaiseksi
[x] Puhun termeillä, joita muut eivät ymmärrä
[] Luen Kauppalehteä
[] ja se tulee minulle myös kotiin
[] Koti, uskonto ja isänmaa
[] ...kunhan se ei uhkaa vapaata kauppaa.

Tulos: 1/10 NooooOOOOoooo! :(

Natsi

[] Kolmas valtakunta oli siisti paikka
[] Hitler oli hieno mies
[] Rasismi on rakkautta!
[] Uskon valkoisen rodun ylivertaisuuteen
[] Uskon, että valkoinen rotu on katoamassa
[] ...enkä huomaa siinä mitään ristiriitaa
[] Holokaustia ei tapahtunut
[] En välitä politiikasta
[] Hakkaan mieluummin neekereitä
[x] Piirtelen hakaristejä joka paikkaan :D

Tulos: 1/10

Viherpiipertäjä

[x] Luonto on itseisarvo
[x] Ilmasto lämpenee
[x] Haluan pelastaa maailman!
[] Olen kasvissyöjä
[] En kannata ydinvoimaa
[x] Olisin valmis laskemaan elintasoani
[] Lajittelen jätteet
[x] Olen hyvä ihminen
[x] Mieluummin hamppu kuin tupakka
[x] Kuolema Ideaparkille!

Tulos: 7/10

Hip hei, olen sosialisti! :)

"Juuri pääsin turvallisesti nukkuma-asentoon, mutta ajatukset harhailevat vielä aivan muualla. Siideri kuplii suonissa ja olo on häkellyttävä. Samalla niin uskomattoman onnellinen, mutta samalla voisi ihan hyvin vaikka itkeä, kun yksi elämäni parhaista päivistä on tullut päätökseensä. Ja aivan liian aikaisin. Kirottu olkoon se, joka keksi että jossain vaiheessa on väsymyksen otettava kehosta voitto. Mutta mieli on silti virkeä - virkeämpi kuin koskaan. Minä elän." - allekirjoittanut klo 03.11, 14.2.2009.

Nyt on wanhat tanssattu ja jatkotkin juhlittu. Edeltävän illan piinaava jännitys nousi, koki huippunsa ja laukesi jo varhain aamulla, kun koko mahtava tanssiporukkamme koki yhtä aikaa ällistyttävän havainnon: "ei hitto, mehän osaamme tämän!". Jo parin tanssin jälkeen porukan ilmeet alkoivat silminnähden kirkastua ja voisin vaikka vannoa, että viimeistään Salty dog ragin aikana ainakin osa alkoi jo nauttia touhusta. Ja sietihän sitä nauttiakin, kokonaisen neljän tanssiaisnäytöksen verran.

Kieltämättä moinen tanssaaminen käy urheilusta, mutta hämmästyttävän vähän se sellaiselta tuntui. Toki salin lämpötila nousi asteella parilla ja hikeä sai näytöksen jälkeen pyyhkiä paidan päälypuolelta, mutta muuten tanssiaistapahtuma oli täysin omanlainen kokemuksensa. Arvokas ja kaunis, sekä samalla perinteinen että täysin uusi. Ja niinhän sen piti ollakin.

Olen äärimmäisen onnellinen, että olen saanut jakaa tämän kokemuksen juuri oman tanssiporukkani kanssa. Ilman teitä tämä kokemus ei olisi ollut samanlainen. Osa teistä on ollut tuttuja jo kauan, osaan taas olen tutustunut vasta tanssien aikana. Silti kaikki olimme yhdessä samassa liemessä ja sopassa koko tämän härdellin ajan, ja se jos mikä nostatti yhteishenkeä. Eikä vähiten jatkojen riennoissa siitä nauttiminen oli harvinaisen helppoa. Kiitos teille kaikille!

Kieltämättä tällä hetkellä päälimmäisin tunne on haikeus: mitä sitä nyt odottaa seuraavat kymmenen vuotta? Kaikki stressaaminen, innostus ja odotus ovat saaneet vastikkeensa, mutta nyt se on ohi, eikä käteen jäänyt kuin kauniit muistot. Toisaalta se on suunnaton onni, että muisti valikoi pitkäkestoiseen muistiin vain parhaan kerman - päkiät nimittäin muistelevat tätä kokemusta vielä monta viikkoa. Snif.

Huomenna se sitten olisi: hartaasti odotetut wanhojen tanssit. Nyt jokainen minuutti tuntuu niin vääjäämättömältä. Vielä olisi liian paljon tekemistä, mutta aika vain matkaa kohti huomista. Tasan 12 tunnin päästä pitäisi olla jo Jatulissa.

Fiilis on suorastaan hysteerinen. Epärealistinen epävarmuus kalvaa luita ja ytimiä ja koko ajan tulee mieleen asioita, jotka pitää ehdottomasti muistaa ja joita ei missään nimessä saa unohtaa. Kaikki muistettavat asiat on käyty läpi tuhanteen kertaan, mutta silti tuntuu että jokin nyt varmasti puuttuu. Omaan tapaani vienen stressailun myös vuoteeseen, joten yöstä lienee tulossa pitkä, malttamaton ja syvästi odottava. Hitsi!

Tänään kenraalissa sain jo esimakua siitä, millainen fiilis tulee olemaan tositilanteen tullen. Ennen saliin astumista olo on varmasti kuin uimahyppääjällä, jolla liikkeelle lähtö on koko suorituksen hermojaraastavin osuus. Toisaalta voin kuvitella, miten mahtava tunne on nähdä sali täynnä yleisöä, joiden joukossa olen itsekin yli vuosikymmenen istunut. Nyt vihdoin tuo odotus palkitaan. Ja nimen omaan nyt siitä pitäisi osata myös nauttia.

Ei siis ole ihme, että kaiken jännityksen keskellä pohjavireenä soljuu haikea onni siitä, että tämän kaiken saa kokea edes kerran elämässään. Kaikkein kamalin hetki tulee olemaan se, kun huomaa kaiken jo päättyneen.

Mutta sellaista elämä on. Siksi siitä pitääkin ottaa kaikki irti ja jatkoilla tuskin meiningistä tingitään. Näissä tilanteissa sitä rakastaa olla lukiolainen!