IRC-Galleria

SEURAATKO...

SM-liigaa? - Vielä kysyt! :D
Mestistä? - En voi sanoa seuraavani.
NHL:ää? - Aina kun voin.
KHL:ää? - Hyvin mielelläni!
Jotain muuta jääkiekkoliigaa? - Enpä oikeastaan.
Maajoukkuepelejä? - Ehdottomasti
Muuta kuin A-sarjaa? - Muiden seuraaminen on kyllä hiukan hankalaa...

VALITSE...

NHL vai KHL? - NHL, koska vaikka Venäjällä pelataan joukkuepeliä ja taitokiekkoa, on se kiistaton fakta, että amerikoissa on parhaat pelaajat ja kovemmat pelit.
NHL vai SM-liiga? - NHL
KHL vai SM-liiga? - SM-liiga, koska se on suomalainen :D
Olympialaiset, World Cup vai MM-kisat? - Tietysti olympialaiset
Seura- vai maaottelu? - Taidan kallistua seuraotteluihin. Kipinä on suurempi kun kannattajakunta on pienempi :D
Stanely cup, Gagarin cup vai Canada cup? - Gagarin cup on hienoin ja Staleyt Cup kovin, mutta kyllä tuo Kanada-malja on se kaikista rakkahin<3

PITÄISIKÖ...

SM-liigan liittyä osaksi KHL:ää? - Ei kokonaan, sillä laji on kansallisella tasolla pidetty ja sillä on pitkät perinteet. Muutaman joukkueen mukana olo myös KHL:ssä (esim. Kärpät) tekisi kuitenkin hyvää kummankin liigan kiinnostavuudelle ja nostaisi ehkä myös suomalaisten pelaajien tasoa.
NHL:n ja KHL:n yhdistyä? - Ei.
Mestiksen mestarin päästä suoraan SM-liigaan? - Pitäisi.
Vaasan Sport ottaa SM-liigaan? - Jos siitä tulee Mestiksen mestari.
MM-kisat järjestää harvemmin? - Voisi itse asiassa olla ihan hyvä juttu tittelin arvostuksen kannalta. Ehkä joka toinen vuosi riittäisi, sillä vuodessa taso ei olennaisesti muutu.
järjestää EM-kisat? - Ei. Potenttiaalisia mestareita on muutenkin sen verran vähän, että Kanada + USA eivät ole liikaa. Sitä paitsi MM-kisat periaatteessa ovat jo eurooppalaisen kiekkokevään finaali.
Seurajoukkueilla olla oma MM-turnaus? - Erittäin hieno ajatus!

TOP 5...

SM-liiga

1. Oulun Kärpät
2. Kalpa
3. Lukko
4. TPS
5. HIFK

Miksi: Kärpät on pohjoisen joukkue. Juuret ja mieli ovat täällä. Pohjoinen mentaliteetti löytyy ja se sytyttää.

NHL

1. Chicago Blackhawks
2. Washington Capitals
3. Montreal Canadiens
4. Carolina Hurricanes
5. Anaheim Ducks

Miksi: Blackhawks pelaa 2000-luvun ylivoimaisesti viihdyttävintä, kovinta ja suoraviivaisinta jääkiekkoa.

KHL

1. Metallurg Magnitogorsk
2. TsSKA Moskova
3. Avangard Omsk
4. Dynamo Moskova
5. Lokomotiv Jaroslavl

Miksi: Minusta tuli Metallurgin fani nähtyäni sen livenä Kärppiä vastaan CHL:n ottelussa vuonna 2008. Jotenkin se vaan kiehtoo, miten niinkin karusta kaupungista kuin Magnitogorsk voi tulla tällainen ihmejoukkue! Metallurgissa on vielä jotain jäljellä siitä nöyryydestä, jolla punakone CCCP aikoinaan rullasi. Todellinen Venäjän ihme!

Mestis

1. RoKi
2. Vaasan Sport
3. Hokki
4. Jokipojat
5. HeKi

Miksi: pidän pohjoisen puolia tässäkin. En harmikseni ole koskaan nähnyt rovaniemeläisten peliä...

Maajoukkueet

1. Suomi (luonnollisesti)
2. Venäjä
3. Sveitsi
4. Tsekki
5. Pohjois-Korea (kolmosdivarista noustaan vielä! :P)

Miksi: Suomi on Suomi! :D Venäjä siksi, että se on paras jääkiekkomaa. Sveitsiä symppaan siksi, että valtio on muuten hieno ja Tsekissä kiehtoo takavuosien into. Pohjois-Korea taas... no joo.

OMISTATKO...

Pelipaidan? - En
Joukkueen t-paidan? - Kyllä
Lippalakin? - Kyllä
Pipon? - Kyllä
Huivin? - Kyllä
Lipun? - Kyllä
Julisteen? - En
Pelaajan nimikirjoituksen? Kenen? - Jari Kurrin!!!
Hockey Fever '97 -levyn? - Kyllä!
Nauhoitteen vuoden 1995 MM-finaalista? - Kyllä
Muita otteluja nauhalla? - Kyllä
Jääkiekkoilija-patsaan? - En
Ottelusta saadun kiekon? - Kyllä
Pelaajan mailan? - En

LOPPUKYSYMYS: Oletko lätkäfani? - Olen!!!

Tässä SM-liigan ja KHL:n alkua sekä Vancouverin olympialätkää odotellessa ajattelin nostattaa fiilistä kyselynpoikasella.

Milloin aloin seurata Jääkiekkoa? = Silloin joskus 90-luvulla kun maikkarilta alkoi Hockey Night

Mikä oli ensimmäinen ottelu jota olit katsomassa? = Oulun Kärpät - Vaasan Sport vuonna 1997

Muistatko mitense päättyi: Kärpät voittivat, numeroa en muista

Mikä oli sinulle tunnetuin pelaja ekana? = Dominik Hašek

Oletko jutellu jonkun kiekkoilijan kanssa? = Olen hakenut Jari Kurrilta nimikirjoituksen

Onko joku jääkiekkoilia sinua tervehtinyt? = Joo :)

Oletko tappelut kertaakaan vastustaja joukkoeen fanin kanssa? = Olen mutta vain sanallisesti.

Jos olet, mitä hän kannatti? = mitä tahansa pk-seudun joukkuetta (kyseessä oli aikamoinen idiootti)

Mitä joukkoetta kannustat SM-Liigassa?= Oulun Kärpät

Oletko kannattanut jotai muuta? = HIFK:sta tykkäsin aikoinaan. Ja Jyp oli aina kans kiva.

Onko sinulla joukkue jota inhoat ? = Jokerit.

Miksi? = Ylimielinen pelleporukka, jolle tärkeintä on imago ja Harkimot massit. Eihän se edes pärjää!

Milloin viimeksi olit katsomassa peliä: Kauden 2008-2009 viimeistä finaalia.

Mikä peli?= Kärpät - Jyp

Miten se päättyi? = Jyp voitti mestaruuden

Omistatko fani tuotteita?= Joo hirveät määrät!

Minkä? = lippuja, huiveja, t-paidan ja lippiksiä

Onko sinulla oma kannustus laulu? = Ei oma mutta kyllä fanclubilla on.

Jos on annatko lyhyen näytteen? = POHJOISEST, POHJOISEST TULEE JENGI MAHTAVIN, SE TAISTELEE, SE RAATELEE, Oleoleoleeooleeoolee...

Mitä muuta joukkoetta kannatat muissa seuroissa?

NHL: Anaheim Ducks
KHL: Metallurg Magnitogorsk
Mestis: RoKi
Elisterie: Frölunda Indians
Sveitsin liiga: ZSC Lions
Suomi-Sarja: Kiekko-Laser

Seuraatko MM-kisoja? = Joka vuosi!

Milloin aloitit seuraamisen? = taisi olla 1994... hämärästi muistan mestaruuden 1995. Taisimme silloin olla Ruotsissa (ei Globenissa sentään) :D

Ensimmäinen suomi peli jonka näit? = Ei mitään hajua.

Mitense päättyi? = Ei mitään hajua.

Lempi pelaaja = Topi Jaakola

Oletko käynny katsomassa MM-kisoja? = No perskele ku en :/

Missä olit kun suomi voitti maailmanmestaruuden 1995 luvulla? = Luulisin että oltais oltu Ruotsissa.

Juhlitko sitä? = Joo hirveästi. Sammuin ja oksensin nelivuotiaan ruhoni päälle.

Mitä joukkoetta inhoat?= Ruotsi ja Kanada

Miksi?= Ruotsi on vihollinen (jääkiekossa) ja Kanada ylimielinen

Voittaako Suomi seuraavalla kerralla maailmanmestaruuden? = Katsotaan olympialaiset ensin. Minä luulen, että voitonnälkä on nyt niin kova, että sitä ainakin yritetään niin vimmatusti kuin vaan ikinä pystyy. Nyt kun Kanada ja Ruotsi eivät ole aivan samalla tasolla kuin Torinossa, on Suomella mahiksensa. Tosin Venäjä on kyllä sellaisessa kunnossa ettei hyvää päivää... No juu.

Mitä jääkiekko sinulle merkitsee? = Upea ja vauhdikas joukkuelaji, joka on ennen kaikkea yhteisöllinen kokemus niin joukkueen faneille kuin koko kansakunnallekin. Mikään ei yhdistä suomalaisia paremmin kuin ahtautuminen täpötäyteen halliin ja ahnaan, helposti tarttuvan "jääkiekkonationalismin" omaksuminen, siihen syttyminen ja siitä meuhkaaminen niin kovaa kuin sielu sietää!

Katu-uskottavaksi porvariksi ryhtyminen on helpompaa kuin useimmat meistä luulevat. Se ei välttämättä vaadi edes älykkyyttä - itse asiassa mitä vähemmän järkeä, sitä parempi. Kunhan on iso lompakko ja osaa vältellä ruumiillisia töitä.

Aluksi tietoisku:

"Suomalainen! Miksi et erottuisi tavallisesta kansasta? Tuplaa elintasosi, muuta arvostetulle asuinalueelle, hanki perheeseen kakkosauto kauppamatkoja varten, älä käytä julkisia liikennevälineitä, äläkä välitä enää erikoistarjouksista. Satsaa laatuun sekä purjeveneessäsi että oman uima-altaasi veden laadussa. Vastusta yksinäisten miesten asuntoloita: sinun on elettävä vertaistesi joukossa. Suomalainen: ala porvariksi!" (http://www.youtube.com/watch?v=ubhITHovxSE)

1. Ensin ihastutaan Kokoomuksen Bob Helsingiltä tilattuun imagoon ja vetäydytään täysillä mukaan "muodikkaaseen" ja "trendikkääseen" "arvopuolueeseen". Tarkastetaan että isi on rikas, otetaan sininen lempiväriksi ja laitetaan se oma pieni maailma pyörimään oman navan ympärillä ja opetellaan olemaan vähät välittämättä muista. Näin päästään hyvin alkuun.

2. Seuraavaksi alkaa aivopesuvaihe eli tutustuminen itse oppisisältöön. Kirjastosta löytyy kaikenlaista kivaa aina Adam Smithistä Ron Pauliin. Niitä ei tarvitse lukea, kunhan omaksuu erinäisiä hokemia, kuten "talouden vapaus on kaikkien etu", "... koska markkinavoimat", "Neuvostoliitto ei toiminut" ja "köyhyys on laiskuutta". Aimo annos sovinismia ja NATO-fanaattisuutta ovat pelkkiä hyveitä. Tärkeintä on muistaa, että "minusta tulee isona rikas".

3. Sitten alkaa egon ja imagon kohotus: aletaan pukeutumaan rehentelevästi pukuun niissäkin tilaisuuksissa, jossa se on ainoastaan hölmöä ja käyttää ainoastaan kiiltonahkakenkiä. Sinisestä kauluspaidasta porvarin tunnistaa. Kotiin tilataan Kauppalehti (jota ei lueta) ja aletaan opetella kansantajun ulottumattomissa olevia sivistyssanoja, joilla pelaamalla saa helposti itsensä kuulostamaan viisaalta (tai idiootilta) vaikka asiasisältö olisi täysin olematon.

4. Seuraavaksi aletaan vaalia porvarillista kulttuuria: kaiken tulee olla amerikkalaista! Porvari kuuntelee listaykkösiä, jenkkipoppia ja muuta muodikasta, katsoo Ramboa, Chuck Norrissia ja muita imperialistisia reaganilaisklassikoita. Nykyaikainen porvari omaksuu lisäksi James Bondin uudeksi idolikseen, kunhan muistaa jättää vasemmistolaisen Quantum of Solacen pois laskuista. Mikään taide, joka vaatii ajattelemaan, ei käy.

5. Sitten on vuorossa liittyminen kokoomusnuoriin, tuohon Suomen ylimielisimpään nuorisojärjestöön. Alkaa hengailu (tai netissäkirjoittelu) omien yhtä itsekkäiden kavereiden kanssa, joskin lämpimiä suhteita tulee välttää - eihän se sovi kunnon porvarille. Tässä vaiheessa mukaan tulee myös antivasemmistolaisuus - mitä sairaampi, sitä parempi. Jälki-neuvostolaisesta traumasta kärsivä neukkuhuumori on syytä omaksua tässä vaiheessa, joskaan itse maasta ei tarvitse tietää mitään.

6. Lopuksi siirrytään irc-galleriaan ja muihin keskustelufoorumeihin haastamaan riitaa vasemmistolaisnuorison kanssa.

Ja volá! Siinä sinulle on ihka aito hemmoteltu kermaperseporvari! Onneksi olkoon ja pidä hauskaa!

Heti alkuun täytyy todeta, että välittömästi Tampereelle astuttuaan se tuntui omituisella tavalla kodikkaalta, vaikka olen vieraillut kaupungissa tätä ennen vain yhden kerran, senkin tämän kesän alussa. Jo silloin tunsin omituista vetoa tätä upeaa kaupunkia kohtaan, mutta nyt tuo hetken ihailu alkoi muuttua puhtaaksi nuoruuden viehätykseksi. ”Tässä se on!” ajattelin, ”paikka jonne haluan asettua”. Niin paljon kuin rakastankin Oulun omalaatuista charmia, sen asukkaiden pohjoista mentaliteettia ja sitä hurjaa yhteenkuuluvuutta, jonka vain Kärppä-matsit voivat aiheuttaa, on Tampereessa todella sitä jotain, joka ehkä saisi minut luopumaan tuosta kaikesta. Ehkä.

**

Tyylikkäästi tiivis tehdaskaupunki

Tampereessa on tyyliä. Se on samalla monumentaalinen että käytännöllinen, eikä mielestäni lainkaan liian tiheään rakennettu. Tiiviisti kylläkin, mutta siitä johtuen kaikki tuntuu olevan lähellä. Kaupungin kävelee päästä päähän alle tunnissa, joskin esikaupunkialueet ynnä muut vievät sitten jo enemmän aikaa. Mutta mikäs siinä on kävellessä kun katukuva on niinkin kaunis! Tampereesta huokuu menneiden aikojen mahti, jonka merkkeinä kymmenet tehtaanpiiput, yhä pauhaava Tammerkoski ja leveät, hyvin hoidetut tiet antavat kuvan jatkuvasti käynnissä olevasta kaupungista. Tampereen historiallisesti merkittävät maamerkit kuten kauppatori ovat todellista iloa silmälle. Erityisenä, joskaan ei merkittävänä seikkana kaupungista jäi mieleen sen puhtaus.

Kenties olen liian sinisilmäinen Tampereen suuruudelle, onhan kotikaupunkini Oulu puolet pienempi paikka. Taidan sokaistua onnesta turhan helposti joka kerta nähdessäni kaupungin, jonka talot ovat yli nelikerroksisia: tämä järjetön enimmäisraja, mihin Oulun kaupungissa koskaan pääsee törmäämään! Tämä lienee pääsyy siihen, miksi yli 100 000 asukkaan Oulu ei todellakaan vaikuta minkään valtakunnan Pohjoiselta pääkaupungilta, lähinnä pieneltä maalaiskylältä… Mutta viis sinisilmäisyydestä. Helsingissä on turhan kallista ja Turku on lähinnä hauska vierailukohde. Tampere taas on Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki, mutta silti kodikas ja luonnonläheinen paikka. Oli upeaa huomata, kuinka hyvin Pyynikin harjun kaltainen havumetsäalue sopiikaan sikäläiseen kaupunkikuvaan. Ja sitten on vielä se syvä ja suuri Näsijärvi! Täytyy sanoa suoraan, että kadehdin täkäläisiä ihmisiä.

**

Vierailin Tampereella päivän aikana kahdessa paikassa, joista toisesta sain tietää vasta hiljattain ja joista toisessa minun on pitänyt käydä jo vuosia sitten: museokeskus Vapriikissa ja länsimaisittain ainutlaatuisessa Tampereen Lenin-museossa! Johtuen paikkojen sijainnista sain samalla aimo annoksen tamperelaista arkkitehtuuria ja hienoa kaupunkisuunnittelua.

Ruvettuneet arvet

Ensimmäinen kohteeni oli rautatieasemasta katsoen lähempänä sijaitseva Vapriikki. Tämän komeassa paikassa sijaitsevan museokeskuksen ohjelmistossa oli kuin tilauksesta niin usein Tampereesta puhuttaessa mieleen tuleva Suomen sisällissota 1918. Lisäksi oli mahdollisuus tutustua intiaanipäällikkö Istuvan Härän elämään, Pirkanmaan ja raudan käsittelyn historiaan. Ja sokerina pohjalla oli tietysti Suomen jääkiekkomuseo!

Suomen sisällissota 1918 on aihe, josta vaiettiin liian pitkään ja jonka arvet näkyvät edelleen yhteiskunnassamme, vaikka sodan kokenut sukupolvi alkaakin olla kokonaisuudessaan maan povessa. 1960-luvun vasemmistoaktivismi nosti kipeän aiheen toden teolla esille ensi kertaa hävinneen osapuolen kannalta ja puolueetonta tutkimusta on alkanut ilmestyä vasta hiljattain. Aiheesta on aiheen 90-vuotispäivän aikoihin ilmestynyt pitkästä aikaa myös uusia elokuvia, kirjoja ja muuta taidetta. Tämän uuden sisällissotaa käsittelevän aallon pyrkimyksenä ei ole herätellä vanhakantaista luokkavihaa tai asettua vaietun osapuolen taakse, vaan yksinkertaisesti käsitellä asiaa uusista, erilaisista ja tabuja murtavista näkökulmista tarkoituksenaan raapia rupea pois arpeutuneiden haavojen päältä. Vaprikin 1918-näyttely on lähtenyt liikkeelle juuri tästä ajatuksesta.

Erinomainen näyttely toki onkin. Se tiivistää ja elävöittää sisällissotaamme yleisesti painottaen Tampereen keskeistä roolia tapahtumien kulussa. Näyttelyssä ovat edustettuina niin valkoiset kuin punaisetkin näkökulmat, mutta painopiste on puolueettomassa historiankerronnassa. Näyttely on myös erittäin vaikuttava audiovisuaalisessa mielessä sodanäänineen ja mielenkiintoisine kuvastoineen. Loppua kohti näyttely äityy koskettavaksi asti; erityisesti punavankien tuomitsemista kuvaava kuulusteluhuone on sykähdyttävä kokemus. Sen jälkeen olo oli kieltämättä melko omituinen: minut ammuttiin!

Lätkähurmosta

Mutta mikäpä olisi parempi tapa eheyttää kansakunnan kahtia jakautuneisuudesta seuranneen sodan järkyttämää mieltä kuin armas talvinen kansallisurheilulajimme jääkiekko! Onhan tunnettua, ettei mikään maailmassa yhdistä suomalaisia paremmin kuin ahtautuminen tuhatpäisiin jäähalleihin katsomaan maanmiestensä lätkivän kumista kiekkoa pitkin kaukaloa. Eipä siis ihme, että itsekin suurena lätkän ystävänä tunnetulle blogistimmelle Vaprikin jääkiekkomuseosta muodostui yksi koko Tampereen vierailun ehdottomista kohokohdista.

Museokeskuksen kolmanteen kerrokseen pysyvästi sijoitettu jääkiekkomuseo valloittaa energisesti ja tiiviisti suomalaisen jääkiekon kehitystä, historiaa ja nykypäivää kaikkine saavutuksineen ja sivuaa siinä sivussa hieman lajin kansainvälistäkin puolta. Pääpaino on kuitenkin vahvasti kotimainen, eikä suotta kaikki Suomen miesten A-maajoukkueen eri aikojen pelipaidat ja arvokisamitalit ovat nähtävillä museossa. Ja kyllä: siellä on myös se vuoden 1995 ainokaisemme. Eikä mitään, löytyypä museosta vieläpä se aito alkuperäinen Kanada-malja eli ”Poika”! Näiden kahden yhteisöllisen täyttymyksen muistomerkin näkeminen läheltä kuuluu ehdottomasti elämäni suuriin hetkiin. Melkein kuin saisi pitää sitä itse…

Vallankumousjohtajan ylväs elämä

Vaprikin kokemuksen ja pienen tankkauksen jälkeen saavuin viimein siihen kauan odotettuun, aiemmin länsimaiden ja nyttemmin koko maailman ainoan ei-venäläisen Lenin-museon eteen. Tämä kiistatta 1900-luvun merkittävimmän miehen nimeä kantava, kaksihuoneisen näyttelyn kattava kokonaisuus paljastui lopulta kulttuurielämykseksi, joka laittoi myös ajattelemaan.

Lenin-museolla on kerrottavanaan ainutlaatuisten dokumenttien, patsaiden ja maalausten avulla paitsi yhden miehen poliittinen ura, myös yksi kokonainen aikakausi. Vladimir Iljits Leninin toiminta kun liittyy erittäin kiinteästi koko 1900-luvun alun yhteiskunnallisiin muutoksiin ja eteenkin siihen kehitykseen, mikä lopulta johti Euroopan – ja lopulta koko maailman – kahtia jakautuneisuuteen vuosikymmeniksi. Silti museon anti ei keskity ruotimaan reaalisosialismin huonoutta, piehtaroimaan turhassa neuvostoromantiikassa tai edes esittämään Leninin uran seurauksia: koko juttu keskittyy Leniniin itseensä, hänen taustoihinsa ja tekoihinsa. Museo piirtää kuvan teoreettisesta idealistisista, joka loppuun asti katsoo edustavansa yhteiskuntansa parasta.

Museon todellinen anti on luonnollisesti sen kokoelmassa Lenin-aiheista aineistoa, joista näyttävimpinä korokkeella seisova luonnollisenkokoinen kokovartalopatsas ja jäljitelmä taulusta ”Lenin julistaa työväenvallan”. Molemmat ovat varsin pysäyttäviä kokemuksia ihmiselle, joka ei ole koskaan nähnyt ainuttakaan patsasta miehestä, jota yläasteen aikoihin ihaili niin tavattoman paljon. Valitettavasti ajan saapas on murtanut myytit tästä miehestä ja museon tarinaa lukiessaan tulee mieleen Eläinten vallankumous. Kuitenkaan ei voi olla ihmettelemättä, miksi ihmeessä vaikuttavan Leninin kuolinnaamion vieressä on Josif Stalinin vastaava? Varsinkin kun ottaa huomioon, mitä Lenin itse ajatteli Stalinista…

Kaikkein mukavinta Lenin-museossa oli luonnollisesti sen matkamuistopuoti täynnä namia ostalgian nälkään. Lopulta päädyin ostamaan muuan neuvosto-avagrandea esittelevän julisteen, kasan poliittisia pinssejä ja Johan Bäckmanin kirjan ”Saatana saapuu Helsinkiin” – kirjan, jonka mukanaoloa museon valikoimassa en ymmärtänyt, mutta jonka löytämisestä olin tavattoman iloinen. Kiitos Lenin-setä, joka makaat mausoleumissasi Venäjällä! Toivon mukaan vielä pitkään, sillä minun on ehdottomasti oman kulttuurihistoriannälkäni vuoksi nähtävä sinut!

**

Tampere on kaupunki, jota on aina kiva nähdä. Olen iloinen, että minulla on viimein ollut varaa ja aikaa tutustua tähän erääseen Suomen hienoimmista kaupungeista, joka toivon mukaan jatkaa vielä tulevaisuudessa perinnettään punaisena ihmisten kaupunkina, vaikka varsinainen Punainen Tampere kuuluikin saksalaisten ja tsaristikenraalin joukkojen voitettavaksi. Jatkosodan jälkeen koittanut vapaus on kuitenkin osoittanut sen, ettei työväen ja kansanenemmistön tahtoa vastaan kannata taistella – onhan tuloksena ollut onnellisuutta, vaurautta ja hyvinvointia.

Nousen ylös viisitoista minuuttia ennen tavanomaista nukkumaanmenoaikaani. Elimistöni aloittaa heti vastahyökkäyksen oletettua elämäntapamuutosta vastaan, josta seuraa hirvittävä päänsärky, väsymys ja kammottava pahoinvointi. Siitä huolimatta lähden matkaan noin puoli viisi pilvisenä elokuun aamuna, tarkoitukseni suunnata kohti eteläistä Suomea etsimään uusia kokemuksia.

Perheeni on vuokrannut järvenrantamökin läheltä Nokian kaupunkia. Itse en mökkeilystä juuri erityisemmin innostu, mutta puolen tunnin ajomatka Tampereelle ja muutenkin erinomaiset kulkuyhteydet houkuttavat sen verran, että matkaan on vain lähdettävä. Suunnitelmissa on nähdä kavereitani ympäri Suomea ja tehdä samalla eräänlainen kulttuurillinen kiertomatkatyyppinen Etelä-Suomen isoihin kaupunkeihin. Matkan pääkohteet ovat Pori, Tampere ja Helsinki. Turku pitää hallussaan tarkoin harkittua varasijaa ja Nokialla nyt tulee käytyä kuitenkin. Kuljetuksen hoitavat Valtion Rautatiet.

Perille saavuttuani järkytys on suuri: mökki on kuin jostain vitsisarjakuvasta! Harvinaisen ränsistynyt röttelö, jossa pistorasioita on lähinnä muutama, eikä vesikään tule sisään –
ei ainakaan hanasta. Taloa on hoidettu todella huonosti edellisten asukkaiden jäljiltä ja asettautuminen alkaa siivouksella. Omistajien täytyy olla joko todellisia boheemeja tai sitten täydellisiä lahopäitä. Mökin sijainti on kuitenkin varsin kaunis: aivan veden äärellä, pienen mäen päällä. Pihaa koristavat koivut ja muut lehtipuut. Rannassa on laituri ja vene valmiina vesille.

Asetun taloksi saunamökkiin. Se sijaitsee aivan veden tuntumassa, niin lähellä, että mökin kaiteiden yli voi purukumin sylkäistä veteen. Mökissä on saunan ja pesutuvan lisäksi tilava huone, jossa on kolme sänkyä. Pelkkää laiskuuttani valitsen niistä kaikkein kapeimman, kerrossänkyjen kanssa väsynyt mieleni ei halaja päästä kamppailemaan. Sänky on nopeasti viritetty tarpeellinen elintila raivattu. Lopuksi asennan vihreän arkun päälle viimeisen linkkini järjestäytyneeseen, kaupunkilaistuneeseen tietoyhteiskuntaan: kannettavan tietokoneen kaiutinjärjestelmineen. Nettiyhteyttä ei tosin ole, kasa mökki-teemaisia kauhuelokuvia kylläkin. Tällaisessa paikassa Evil Dead todella maistuukin.

Minulla itselläni ei mökeillä aika kulu, varsinkaan muiden ihmisten kanssa. On hirvittävän hankalaa keksiä rakentavaa tekemistä koko pitkän päivän puhteeksi. Tosi asiassa päivä kuitenkin voidaan laittaa poikki jo puolesta, sillä kuuden-seitsemän aikaa tulee aloittaa jo saunan lämmitys. Se homma taas on minun juttuni. Onnekseni olen suunnitellut itselleni erinomaisen aikataulun, jonka mukaan minun ei tarvitse viettää paikoillani ainuttakaan kokonaista päivää. Maanantaina saavun paikalle, tiistaina matkaan Poriin, keskiviikkona Tampereelle, torstaina on vuorossa Nokia ja matkan finaali koittaa perjantaina pääkaupungissamme Helsingissä. Lauantaiaamuna lähtee matka kohti Oulua ja viimeisten hengenvetojen kaltaisia päiviä ennen abivuoden alkua. Kokemuksentäyteinen reissu – sopii minulle!

Täytyy sanoa, että tällainen elämä on minua varten: päivät elämäntäyteisissä suurkaupungeissa kaikkine viihdykkeineen ja illat luonnon helmassa järven rannalla saunaa lämmitellen, uiden ja ruokaa grillaten. Suurta ja vehreää, punaista ja vihreää, ihminen ja luonto – kai kerran ovat yhtä! Mitä muuta ihminen voisi pyytääkään? Illan päätteeksi on hankala sanoa, minkä osan päivästä olisi halunnut säilyttää ja minkä jättää pois. Sen kysyminen vaatisi paluuta 1930-luvulle, jolloin ihmisillä ei ollut vaihtoehtoja. Tänä päivänä onneksi vielä saa nauttia elämän ja Suomen upean kesän monimuotoisuudesta kaikessa upeudessaan, aina kaupunkien urbaanista sykkeestä järven rannan luonnonläheiseen elämään!

Elokuinen loppukesän yö on täynnä eksotiikkaa. Ilma on viileä ja järven vesi lämmintä. Taivas on musta ja ensimmäistä kertaa monen kuukauteen tähtien miljoonia vuosia vanha valo tavoittaa silmäparit. Kaikkein upein on kuitenkin korkealla hehkuva kirkkaan keltainen täysikuu, jonka kajossa veden tyynet virtaukset saavan ylimaallisen vivahteen. On hengellinen kokemus sukeltaa yönmustaan veteen ja antaa vesipisaroiden kimmeltää kuunvalossa. Jotain tällaista on ehkä se elämän subjektiivinen ainutkertaisuus, jota romantiikan pyhä oppi kehottaa meitä ihannoimaan...

Tällainen loma todella piristi minua. Nyt olen taas montaa kokemusta rikkaampana ehdottoman valmis ja innokas viimeiseen todelliseen spurttiin, jonka lukioaikani vielä vaatii. Täältä tullaan, yliopisto! Lukion loppulaskenta alkaa nyt!

1. henkilö jota halasit viimeksi
+ onko hän sinulle rakas? - On toki :)
+ tunnetko hänet hyvin? - Yksi pitkäaikaisimpia ystäviäni. Eli joo.
+ jutteletteko paljon? - Aina kun voidaan.
+ oletko ollut heillä? - Juu olen.

2. henkilö jolle suutuit viimeksi
+ onko hän tyttö vai poika? - Tyttö.
+ riitelettekö usein? - Joskus aina.
+ annoitko hänelle anteeksi? - Kyllä.
+ millaiset on välinne nykyään? - Ihan hyvissä väleissä ollaan.

3. henkilö jota et näe useasti
+ onko hän kaverisi? - Jep :)
+ pystytkö puhumaan hänelle kaikesta? - Melkeinpä
+ miksette näe useesti? - Asuupi niin kaukana.
+ onko hän koskaan pahoittanut mieltäsi? - Ei tähän mennessä.

4. henkilö kenet haluaisit nähdä
+ missä tutustuitte? - riparilla
+ oletteko koskaan tavanneet? - No mitäs luulisit?
+ kuvaile häntä yhdellä sanalla - Upea? :D
+ miksi haluaisit nähdä hänet? - Taaskaan nähny sitä sataan vuoteen...

5. henkilö kenen vieressä nukuit viimeksi
+ oliko hänen vieressään hyvä nukkua? - No ne penkit oli kyllä aika ikävät ja se känninen ukko horisi niin äänekkäästi... :D
+ kerro joku yhteinen muisto - Ysiluokan pesäpallopeli!<3
+ onko hän sinulle tärkeä? - On toki.
+ jos saisit sanoa hänelle nyt jotain niin mitä sanoisit? - JSSR!

6. henkilö kenen ystävä et enää ole
+ oliko teillä mukavaa yhdessä? - Meillä oli hetkemme
+ miksette ole enää ystäviä? - Hänestä tuli kusipää
+ milloin näit hänet viimeksi? - Varmaan sata vuotta sitten

7. henkilö jota sinulla on ikävä
+ mitä teitte viimeksi kun näitte? - Olimme kaupungilla
+ oletko ollut ihastunut häneen? - No tuota!
+ mitä hänelle kuuluu? - Hyvää toivoakseni :)

8. henkilö keneen et enää luota
+ onko hän ystäväsi? - Ei ole.
+ kauan olette tunteneet? - Tunnettiin silloin joskus.
+ mikset enää luota häneen? - Siitä tuli idiootti.
+ oletteko koskaan riidelleet? - Kyllä.

9. henkilö jota suutelit viimeksi
+ oletko ihastunut/rakastunut häneen? - Enpä ole.
+ oliko suudelma vahinko? - Ei :D
+ oletteko kuitenkin vielä hyvissä väleissä? - Ollaanhan me, tosin ei hirveästi aina ehditä puhumaan.
+ minkälainen hän nykyään on? - Aina samanlainen.

10. henkilö kenet olet nähnyt kerran
+ milloin näit hänet? - vappumarssilla Oulussa
+ miksette ole nähnyt useemmin ? - Hän asuu Nivalassa (!)
+ milloin viimeksi puhuit hänen kanssaan? - Mesessä alkukesästä.
+ onko sinulla hänen numero? - Onkohan mulla...
+ minkälainen hän on? - Mukava :)

11. henkilö kenen kanssa naurat eniten
+ mille nauratte? - Kaikelle typerälle.
+ kerro joku yhteinen naurukohtauksenne? - Kouluammuskeluista heitettiin raakaa läppää
+ miksi juuri hän? - Vain hänellä on niin säälimätön huumorintaju.
+ millon viimeksi olette nauraneet yhdessä? - Sillon ku nähtiin viimeksi.

12. henkilö johon et haluaisi kiinnittää huomiota
+ oletteko samanikäisiä? - Ei olla.
+ oletteko ystäviä? - Ei olla.
+ miksi et haluaisi kiinnittää huomiota? - Se on idiootti.
+ minkälainen hän on? - ruma rehentelevä tyhjäpäinen juoppo

13. henkilö joka on erittäin läheinen
+ oletteko samanlaisia? - Ollaan me aika.
+ tietääkö hän että välität hänestä? - Toivottavasti :)
+ oletteko riitaantuneet juuri nyt? - Ei.
+ pystytkö luottamaan häneen? - Kyllä.

14. henkilö jonka olet tuntenut pisimpään
+ muisto teistä - leikittiin jollain Star Wars -ukoilla
+ oletteko joutuneet pulaan yhdessä? - Rikottiin me joku vaasi kun sen porukat ei ollu kotona.
+ kauanko olette tunteneet? - päiväkodista
+ haluaisitko jättää ystävyytenne? - Ei me nyt varsinaisesti olla enää ystäviä
+ mitä arvostat hänessä? - Hän oli ensimmäinen hyvä kaverini.

Valtiojohtajien urheilusuorituksilla on mielipidevaikuttamisen kannalta hämmästyttävän paljon merkitystä.

Kansakuntansa kohtalonhetkillä vuonna 1966 Kiinan "suuri ruorimies" Mao Zedong käänsi kansan huomion pois arkipäivän kärsimyksestä suorittamalla myyttisen urotekonsa uimalla 72-vuotiaana vanhana miehenä Jangtse-jokea vastavirtaan 15 kilometriä reilussa tunnissa. Tapaus oli niin inspiroiva, että kulttuurivallankumouksen avulla maineensa taivaalliseksi korottanut puhemies säilytti kansansuosionsa onnistui säilyttämään maineensa ja tapahtuman kunniaksi järjestettäviä uintitapahtumia on järjestetty aina siitä saakka.

Ugandan diktaattori Idi Amin muistetaan paitsi aiheuttamastaan kansanmurhasta, myös maansa nyrkkeilyn raskaan sarjan mestarina. Brittiläisten imperialistien armeijassa palveluspoikana toimineen Aminin imagoon kamppailulajin taitaminen toi ilmeistä lisävivahdetta, varsinkin kun Amin myöhemmin alkoi valtaan noustuaan esiintyä entistä enemmän brittiläisen imperiumin kukistajana - kuin olisi sen omin käsin maahan hakannut...

Urho Kekkonen tunnettiin kovana urheilijana. Mies oli muun muassa korkeushypyn Suomen mestari ja pinkoi satasenkin aikaan 10,7. Päästyään vallan kahvaan Kekkosen lajiksi nousi perikansallinen hiihto, jonka symbolista arvoa ei ole hankala arvioida: tekihän Urho kaikista muista valtiomiehistä "perässähiihtäjiään" varsin julkisesti.

Venäjän pres... pääministeri Vladimir Putin taas on lujittanut mainettaan vahvana johtajana judon mustanvyön haltijana. KGB-taustastaankin tunnettu Venäjän "James Bond" ei ole ainakaan tähän mennessä yrittänyt peitellä kamppailulajin taitojaan, saati sitten pyykkilautavatsaansa ja muutenkin tiukassa trimmissä olevaa kroppaansa. Mediapelin ilmiömäisesti hallitseva Putin on lisäksi niittänyt mainetta lahjakkaana jousiampujana ja metsästäjänä. Viimeksi Putin hämmästytti saalistajan vaistoillaan "pelastamalla" kuvausryhmänsä Siperian tiikerin kynsistä lamauttamalla tämän nukutusnuolella.

Kaikkien valtionpäämiesurheilijoiden kruunaamaton kuningas on kuitenkin Pohjois-Korean kiistaton itsevaltias Kim Jong-Il, joka on kunnostautunut golfin pelaajana: tämä aikamme suurin urheilulegendahan löi 11 hole in onea kokeillessaan ensimmäisen kerran golfia. Ensimmäisen kokonaisen kierroksen hän suoritti tuloksella 38 alle parin. Pohjois-Korean median mukaan "Suuri Johtaja" lyökin tavallisesti kolme tai neljä hole-in-onea joka kierroksella. Selvähän se.

Päätin tänään erään asian: muutan isona Etelä-Amerikkaan ja alan onnelliseksi ihmiseksi.

Brittiläisen New Economic Foundation -tutkimuslaitoksen mukaan maailman onnellisimmat ihmiset asuvat Costa Ricassa, Dominikaanisessa tasavallassa ja Jamaikassa. Kärkikymmeniköstä yhdeksän maata sijaitsee latinalaisessa amerikassa. Rikkaat länsimaat tulevat puolestaan kaukana perässä: parhaiten sijouttunut Alankomaat on sijalla 43, Ruotsi sijalla 53, Suomi sijalla 59 ja Yhdysvallat sijalla 114. Jaoittelu tehtiin elämänlaadun, eliniän sekä ekologisen jalanjäljen perusteella.

Yhteistä parhaiten pärjänneille maille ovat paitsi kaunis luonto ja usein sijainti meren äärellä, myös rauha, itsenäisyys ja pitkälti vasemmistolainen poliittinen elämä. Useassa kärkikymmenikön maista on tällä hetkellä vasemmistolainen presidentti, hallitus ja muutenkin pitkät perinteet vasemmistolaisessa politiikassa. Yksikään näistä maista ei myöskään sijoitu millään taloudellista vapautta mittaavilla indekseillä maailman vapaimpien talouksien joukkoon. Esimerkiksi viidentenä oleva Vietnam ja seitsemänneksi sijouttuva Kuuba eivät edes julkisesti edusta kapitalistista järjestelmää.

Vasemmistolaisen politiikan ja maille ominaisten kulttuurien seurauksena on arvatenkin se, että maat elävät ainakin vielä toistaiseksi irrallaan länsimaalaisesta tehokkuusajattelusta, nuorten ja köyhien rääkkäämisestä sekä ikuisesta kasvuihanteesta, johon on päästävä keinolla millä hyvänsä. Sellainen meininki ei ihan paratiisisaarille sopisikaan. Markkinatalouteen puuttumalla on myös onnistuttu saamaan konkreettisia tuloksia ympäristönkuormituksen vähentämiseksi, ja näin omatuntokin on puhdas. Ja tietysti hyvä julkinen terveydenhuolto takaa onnellisen elämän säilymisen myös tulevaisuudessa.

Tutkimusta on syytetty keinotekoisuudesta, arvatenkin niiden toimesta, jotka haluavat tehdä vertailua vertailun vuoksi sokealla uskollaan bruttokansantuoton onnelliseksi tekevään voimaan. Useista lastensaduista tuttu lausahdus "raha ei tuo onnea" pitää kuitenkin paikkansa myös tosi elämässä, joten tämän tyyppinen tutkimus on varmasti omalla tavallaan huomattavasti valaisevampi kuin lännen menestysuskoa pönkittävät bkt-mittaukset. Hyvä elämä maan kantokyvyn rajoissahan on parasta mitä voi saada, ja siihen 2000-luvun vasemmisto nimen omaan pyrkii.

http://www.taloussanomat.fi/ymparisto/2009/07/06/nama-ovat-maailman-onnellisimmat-maat/200915805/12

Top 10 maailman onnellisimmat maat:

1 Costa Rica
2 Dominikaaninen tasavalta
3 Jamaika
4 Guatemala
5 Vietnam
6 Kolumbia
7 Kuuba
8 El Salvador
9 Brasilia
10 Honduras

Eri maiden sijoituksia:

20 Kiina
35 Intia
43 Alankomaat
68 Etelä-Korea
74 Iso-Britannia
75 Japani
84 Hong Kong
89 Kanada
108 Venäjä
114 USA
122 Luxemburg
131 Viro (Euroopan huonoiten sijoittunut valtio)

Pohjalla: Zimbabwe

1. Voisitko halata minua ?
2. Voisitko suudella minua ?
3. Voisitko nukkua kanssani ?
4. Voisitko olla ystäväni ?
5. Voisitko varastaa minulta ?
6. Voisitko itkeä takiani ?
7. Voisitko tappaa minut ?
8. Voisitko kopioida tämän, niin voisin vastata myös sinulle ?

Heräsin tuossa puolisen tuntia sitten. Tampereen reissu on nyt takanapäin: pyöreä 24-tuntinen täynnä tapahtumia.

Potkustartti päivälle tuli lauantaiaamuna kello 6.15, kun kolmen tunnin yöunien jälkeen heräsin ystäväni Juhiksen tekstiviestiin. Mitä pikimmin olimme junassa kohti Kuopiota, josta koukkausi Pieksämäelle ja sitä kautta Helsinkiin. Seitsemän tunnin istumiseen kyllästyneenä huvitimme itseämme muun muassa tutkimalla junat läpi päästä päähän. Myös junanvaihto toi matkaan kaivattua vaihtelua.

Tampereen kierros alkoi paikallisesta Raxista, joka oli - yllätys yllätys - täynnä kuin Juhiksen maha siellä syömisen jälkeen. Tuumasimme, että tampereelaiset eivät osaa paitsi pelata jääkiekkoa, myöskään pyörittää toimivasti ravintoloita. Sohvaltapudottavimpana näimme karmean katraan pikkulapsia valvojineen, vieläpä koulureppujen kanssa. Kulkeeko aika tosiaan etelässä niin paljon hitaanpaa vai lopetimmeko itse koulunkäynnin liian aikaisin? Joka tapauksessa saimme syötyä edes hiukan, vaikka Sauli olikin saada takkiin kanankoipipalasilta. Sen jälkeen olisi vuorossa pieni kiertoajelu tämän työläiskaupungin kuuluisimmille paikoille - tosin jalkapatikalla.

Etsittyämme puolisen tuntia ottoautomaattia pääsimme vihdoin jatkamaan matkaa. Nähtävyydet jäivät tällä reissulla vähiin, sillä uskovaishihhulit olivat vallanneet koko keskustorin ja näin tämän synkän historian omaavan torin ihastelu jäi varsin lyhyeksi. Lenin-museo oli todennäköisesti jo kiinni, mutta emmepä me löytäneet sitä paikkaakaan. Sen kuitenkin panimme merkille, että Tampereella tuntuu olevan helvetin kallista: ei yksi siideri voi maksaa kolmea euroa, eihän? Ihme kehitysmaa sekin. Hessburgerissakaan ei ollut suolaa.

Lopulta kauan odotettu Sauna Open Air siinsi edessämme. Wow! Kohta odotuksemme on päättynyt! Ensin oli kuitenkin hankkiuduttava eroon juomista, sillä festivaalialueellehan ei saa omia viedä. Ja siitä kiitoksena karmea kusihätä. Noh, miten vain, ehdimme juuri katsomaan kun ruotsalainen Hammerfall aloitteli soittamaan keskinkertaista heviään. Sen jälkeen alkoi valtava rynniminen kohti lavaa ja piinaava tunnin seisominen asemien säilyttämiseksi. Se tuuppiminen ja ryntäily ei loppunut edes keikan aikana, vaan kädet olivat jatkuvasti jonkun tisseissä tai takapuolessa kiinni ja hyppivät pikkutytöt moukaroivat mielellään isompien alaleukoja. Mutta kyllä se vaan kannatti. Mötley Crüe - fuck yeah!

Paluu matka sujui odottavissa meiningeissä, sillä koko päivän jalkojen päällä olo ja viime yön lyhyet yöunet olivat vieneet kaiken virran. Hessburgerissa nautitun iltapalan jälkeen tunti rautatieasemalla ja sitten junaan jännittämään, saako ilman paikkalippua junaan tullut säilyttää paikkansa. Ja tuuri kävi. Nukkumisesta ei tosin tullut kertakaikkiaan mitään, sillä ainakaan itse en osaa nukkua minkäänlaisilla penkeillä. Seinäjoen jälkeen porukka junassa väheni ja pääsin vihdoin kokonaiselle penkkiriville saamaan selkäni suoraksi. Mutta sitten tuli pommi: joku helvetin vanha juopunut ukko oli päättänyt purkaa elämäntarinansa puhelimessa yön aikana. Sitä kuunnellessa ei pokka pitänyt.

Auringon alkaessa nousta väsymys alkoi nousta ylivoimaiseksi. Nukuin pari muutaman tunnin pätkää ennen kuin huomasin kellon olevan jo seitsemän: olisimme puolen tunnin päästä perilla! Enää ei pystyisi nukahtamaan. Koko yön yrität saada nukutuksi ja viimein väsyttää niin paljon, että pystyisit nukahtamaan niin et perhana enää voi! Perkele! Onneksi matka loppui ja olin nopeasti kotona. Käveleminen alkoi tehdä jo tuskaa ja näkökenttään alkoi ilmestyä asioita, jotka eivät sinne kuuluneet. Kotiin päästyäni kaaduin saman tien sänkyyn ja nukuin viiteen asti iltapäivällä.

Olihan kuitenkin tavallista mahtavampi reissu. Tosin ei ihan heti tekisi mieli lähteä uudestaan yhtään mihinkään... Taidan mennä vielä hetkeksi nukkumaan ja alkaa sitten valvomaan niitä tämän päivän vaaleja. Home sweet home!