Aamulla kun heräsin, jotain hiipi mun tajuntaan
ja se oli hyvä tuulta siis en pannut hanttiinkaan.
Peiliin mä kun tuijotin, mä tunsin kyllä omaksi pään.
Mut tunsin huolta myös syvää, miks tähän aikaan hymyillään?
Tiesin tää ratkeaa, kun kuvas jostain mieleeni ui.
Muistin kun illalla nähtiin ja mitä sitten tapahtui.
Terästä niin hehkuvaa kuin koskettaneen käden huomasin.
Ja niin se vaikutti minuun, mä annoin käden - toisenkin.
Oon rakastunut ja sen näät sä kyllä,
onnen kultapilvet kun on ylläni mun.
Askel luokses johtaa, pian rakkaat kohtaa ja on se yhtä juhlaa.
Oon rakastunut ja sen tiedät siitä, ettei ilta eikä yökään riitä.
Sydän mun on tulta ja vain sinuun kulta, se hellyyttänsä tuhlaa.