Istun pöydässä vaieten vain
muistan menneitä unelmiain
niin on hauraita haaveet
ja terästä todellisuus.
Tuoppi tyhjenee huomaamattain
jatkan ainaista taisteluain..
Joskus yksikin askel on liikaa
ja kun pystyyn noussut on tie
niin on kaikki kiipeily turhaa
se vain voiman rippeetkin vie.
joskus yksikin askel on liikaa
aivan niin kuin tiennyt en ois
joskus yksikin askel on liikaa
minä yhden astelin pois
yhden liikaa luotasi pois.