IRC-Galleria

Kirjotanpas! Saa tän sit pois jos tahtoo huomenna. Haluun kirjottaa.

Tulin just baarista. Onnelasta vielä. Katrin oli ensin meillä kattomassa leffaa. Sit oltiin Heinin kans kävelemäs. Sit kun olin sanonu Heinille hei-hei ja menossa jonnekin pois (en kotiin koska oli niin paha olla), oli Satu Onnelan jonos ja sit se sanos et tuu käymään. Menin mä. Kun oli ihan lyhyt jono.

Ja olikin tosi kivaa. En ehkä muuten olis jaksanu olla loppuun asti. Mut tulin silti yksin kotiin nukkuu. Enkä lähteny jatkoille. Enkä minnekään muuallekaan.

En haluu satuttaa ni sit näin. Vaiks oikeesti haluisin kans elää mun omaa elämää. Tykkään tästä. Oon aika onnellinen kun saan olla ja mennä ja ihan vaan itteeni varten. Erilaista kun koskaan ennen. Tosi paljon opettelemista täs kyl on. Enkä mä tarkota sillä et tykkään olla tässä ja nyt sitä etten olis ennen nauttinu ja ollu onnellinen. En todellakaan. Mut nyt on hyvä olla.

Tyhmää kun siitä tulee huono omatunto ja paha mieli. :/

paha olo on tosi pienestä kiinni.

nyt tuntuu tosi pahalta vaikken oo tehny muuta kun ollu vaan semmonen kun oon. en haluu satuttaa. en. mitäköhän mun pitäis tehdä?

kun olin jo tosi onnellinen et asiat on hyvin ja kaikki on hyvillä mielin. ja sit se oon mä joka saa aikaan sen et sattuu. nyt mul on tosi paska fiilis ja paha mieli enkä tiiä mitä mun pitäis tehdä et asiat vois olla paremmin.

ehkä mä linnottaudun himaan, en puhu kellee ikuna enkä välitä kestään. sit kukaan ei välitä musta ja kaikki on paremmin?

(paitsi et sit mä en oo onnellinen, mut onks sil mitään väliä jos mulla on näinkin paha olla)

tylsää kun pitää aina keksii otsikko. pitäiskö kirjottaa jostain aiheesta eikä vaan lörplörp? Mutkun haluun vaan lörpöttää.
Ja itelleni mä tätä kirjotan enkä galtsun tekijöille jotka on päättäny et ensin otsikko ja sit kirjotusta. Enkä ainakaan nille jotka ehkä käy lukee tätä koska minuu ärsyttää kun en tiiä ketä ne on kun kukaan muu kun Teme ei ikuna kommaa tänne.
Vaiks en kirjotakaan ihan kaikee koska joku voi tulla ja lukea.

Onneks ei oo kovin montaa salaisuutta. Eikä nekään oo salaisuuksia. Ne on vaan semmosia juttuja jotka pahottaa ihmisten mieliä jos niitä kertoo.
Mikä on oikeestaan tosi tyhmää mun mielestä, koska ne asiat on kuitenkin olemassa vaiks niit ei kertois.

Ja olis kivempi jos ei tarttis yhtään miettii mitä kirjottaa.

Mut mulle on niin moni sanonu et ei tarvii ihan kaikkee aina kertoo ni en sit kerro. Harjottelen pitää pääni kiinni ja puhumaan paskaa. NIH.

Niinku vaiks et oltiin Heinin kans tyttöjenlounastamassa Blancossa ja kahvilla uudessa tapas-paikassa mikä ei oikeestaan ollu kovin kiva. Paitsi jos ehtis ekana ikkunapöytään oman koneen kans yksin olemaan ja vois olla koko päivän ja tosi monta tuntia. Kahvikin oli kalliimpaa kun Alvarissa.
Mut oli kivaa silti. Tajusin et oikeestaan mulla on asiat ihan hirmu hyvin. Kaikki on hyvin. Ihan kaikki. Ja sit on kuitenkin sen verran koulujuttuja tekemättä et voin jostakin stressata :) (Pysyy kotosa stressi, ahdistus, epävarmuusolo yllä).

Mut oikeesti. Mitään en tästä hetkestä muuttais. Onneks on niin paljon ihania ihmisiä ja semmosia jotka saa mut tuntee oloni tämmöseks. Jos ykskin niistä puuttuis tai käyttäytyis eri tavalla ni mulla ei olis näin hyvä olla. Kiitos ihmiset kun ootte olemassa !

on ollu kiva päivä vaikken mitään oo saanu tehtyä. :) Nukkusin päikkärit joo, ihan nukkusin nukkusin enkä vaan meinannu. Ja sit tein hassua punapestopataa kun kämppispämppis oli ostanu pelottavaa enkä uskaltanu tavallista pestopastaa syödä.

mut sit oon vaan lusmunnu. kävin alvarissa kahvilla kun oli tosi kaunista ja kesäistä. oli kivoin töissä vaiks se höpöttikin kaikkeitten muitten kans. hymyilin vaan. säätäti sanos et tulee syksy viikonloppuna. oon tosi onnellinen sit tästä päivästä, viimesiä kesähetkiä. aurinko lämmitti ja voi olla kesävaatteissa. en varppina aio ottaa näit pois kun vast just sit kun meen paapii. koska sit pitää pakata tämmöset kaappiin oottaa ens kesää ja mistä sen tietää jos sit vaiks olis pullistunu niin ettei enää mahtus. Nih.

jatkan telkkaria. :) nautin. :)

Mun piti ihan äkkii vaan tulla käymään netis. Kaks minuuttia. Siit on nyt vartti ja tää on ihan pimeetä. :/ Kohta päästän irti ja jätän tän rauhaan. Mulla on ihana kissa joka tarvii mun tassuja paljon paljon enemmän kun tää pirun näppis. Tai sit pitäis ees tehdä niitä kouluhommeleita jos kerta istuu kone sylissä.
Tulin kotiin kun oli tosipahaolo. En oo kauheesti kerenny syömään enkä nukkuu. Hirviä hoppu ollu :) Hih.
Aattelin olla reporankana vähän aikaa, sit herätä kunnolla, käydä suihkus, kaupas ja siivota (mitä muutakaan ihminen muka vois tehdä joka pirun päivä!), säätää rapportia ja sit oottaa iltaa. Vähän huono omatunto, mut niin kivaa etten viitti välittää. Ja siks toiseks jokaisella on omat kissansa ja eräillä monta. Tykkään tosi paljon olla vaan. Toivottavasti se ei lopu ihan heti.

mä en kerkee kirjottaa.

... ja sit meni niin myöhään et oli jo seuraava päivä eikä tänne enää ehiny kirjottaa ja vanhoja ei muistella ni nyt en enää voi. mut kivaa oli.

väsyttää. vois mennä nukkuu. kello on 23 ni olis ihan ihmisten aika. Vaihteeks. Toisin kun eilen kun meni vähän pitkään...
Oli tänään vapaapäivä ni heräsin sitte puol kaks :S En siis kerenny tyttöitten kans salille, mut ei se haitannu kun tajusin ettei mul oo mitään kuteita millä siellä vois pomppia. Yritin UFFista tänää metsästää, mut en löytäny. Tosin varasin sit kahet muut pökät. Vihdoin ja viimein löysin semmoset housut mil voi mennä talvel pulkkamäkeen ja laskettelee ja mis on hyvät taskut tupakalle. Emmä mikään hothottsiksi ne päällä oo, mut en tiiä voiks semmosis ollakaan :) Ja farkut. Kympillä. Koska nää pirun ihkut täydelliset farkut alkaa niin totaalisesti repeilee etten kohta enää kehtaa kävellä kaupungilla. Ei se mitään jos on polvi auki ja reisi, mut sit jos vielä perseeseen tulee reikä ni sit ei voi. Ei.

Siivosin. On puhdasta ja mä oon puhdas. On hyvä olla. On kiva olo. On kyl vähän omituista kun on kiva olo kun ei sen pitäis olla mahdollista. On syksy ja oon yksin. Nukun olkkarissa ja koulu on alkanu. Laskut on kadonnu ja kohta tulee karhuja. Istun koneella yli puolet hereilläoloajasta tekemättä mitään järkevää. Tai ainakaan tarpeeks järkevää. Ja katoin bb:täkin tänään. Ei tosiaan mitään syytä olla tyytyväinen.

Mut oon silti. Vähän.

Huomen alkaa kotikatu. :D

oli tosi pitkä päivä. ehtisin tekee vaiks mitä. aamulla kouluun, syömään, kirjastoon, hubikauppoihin, kotiin, vimman avajaisiin, tuktukin kans tassuttelee ja hypistelyshoppaa, kotiin, mesee, kattoo Heidin kans BB:tä (YÖK!) ja juomaan teetä mesetyskaverin kanssa. Välissä tein monta koulujuttua ja autoin tiskaamisessa.

Tyhmää. Miks se menee niin et toiset heti heti ihastuu vaiks oon ihan pölö oma vaikee itteni? Ja sit ne jotka ei ihastu ja haluu mut heti kauas pois, on miusta sit tosi ihkuja? Ja miks kaikki käy niin nopeesti? Kun tahtosin vaan et olis hyvä syli jossa vois olla paijattavana ja joskus nukahtaa siihen. En mitään muuta. En. En ihan oikeesti. Mut sitä tahtosin enemmän kun mitäkään muuta. Nööt nööt.

Eka päivä. Ei ollu niin kauheeta kun odotin. Tosin ei meillä mitpään ees ollu, kunhan kerrotiin keitä me ollaan ja kieritettiin niitä uusia pitkin koulua. Ja syötiin koulun hyvää ruokaa. Koulussa oli tosi paljon hothot poikia mut päätin et koulu on hengailua (joku vois lukee tosta et opiskelua) varten ja jätän ne pojat sinne.

Mut tänää miettisin kaikkee muuta. Hassumpi olo ollu tänään kun eilen. Meinasin jo kirjottaa himmeen agstausjutun. Sit kävin Alvarissa teellä. Vaik siellä oli tylsin kaikista töissä ja tupakkapuoli täynnä. Olin tosi mökönä välillä. Mut nyt oon taas ilosempi. Onpas hassua. Tunteet menee ylös ja alas ja ympäri ämpäri. Olispa kokoajan tämmönen olo kun nyt. Haluun et mut tasapainotetaan. Ehkä.

Kissa tosin kohta raatelee tän koneen ja ampuu miut kun oon vaan tässä. Koko ajan. Tytöt meni baariin mut mä jäin mesee :) Mut johtus se siitäkin et vatta on pipi ja särkylääkkeet ei auttanu.

Omituista. Oon turussa, omassa kodissa. Omassa sängyssä. Heidi on toisessa huoneessa. Mulla on kämppis. Jääkaapissa on ruokaa. Kotona on erilaisia astioita kun ennen. Kirjotettiin vuokrasopimus. Mä oon alivuokranantaja. Mikä sana! Ehkä alan vaatii et mun alivuokralaisen on kutsuttava mua arvoisaks alivuokranantajaks :)

Hiukka hukassa oon täällä mut en särki. Vaiks luulin. Oon vähän kun Liisa Ihmemaassa. Mun kulmakarvat kurtistelee ja välillä silmät menee ihan ymmyrkäisiks kun tajuun et tää on oikeesti mun elämä tässä ja nyt enkä oo vaan käymässä. Huomenna kouluun, koulusta ja ruokaa ja blaablaa. Siis syksy. Arki. Vielä omituisempaa. Oon eläny viimeks arkea huhtikuussa.

No, ehkä tää tuntuu vaan niin tutulta kun meseen. Ihan niinkun koko kesän muutenkin. Irkkaankin. Ja kirjotan galtsuun. Enhän mä mitään elämää ehkä tarviikaan? Sylin kylläkin.