On niin ihanaa olla rakastunut. Ei ole huolia, päivän arvostelen sen mukaan, näenkö rakastettuni ja hänen hymynsä ja katseensa. Se on suurin toiveeni. Teen niinkuin tarve nähdä hänet vaatii ja välittämättä siitä, onko se vaikeaa.
Vaikka olisi paha mieli, hän auttaa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään, sillä hän näkee suruni ja pelkkä hänen katseensa rauhoittaa. Aivan kuin hän tietäisi, mikä on hätänä ja hän parantaa kaiken myötätuntoisella katseella ja hymyllä.
Mikään ei ole niin kauheaa, etteikö hän osaisi auttaa ja hän tekee sen niin hellästi, että melkein haluaisin aina olla pulassa, jotta hän pääsisi auttamaan.
Hän antaa elämääni niin paljon uutta, jota en aiemmin ollut huomannut ja hänen tarvitsee vain olla. En löydä hänestä mitään vikoja, en pienintäkään syytä olla rakastamatta häntä. En turhaudu, vaikka haaveistani huolimatta mitään ei koskaan tapahtuisi, minulla sentään on se kaikki, mitä tarvitsen: hän.
Minulle on aivan sama, mitä muut maailmassa ajattelee, minulla on rakkautesi ja hän on minulle maailmani.