yhyybohoo vittu universumi kusee niskaan kun en löydä lyriikoita laila ja ritva kinnusen esittämään kappaleeseen "pojat". katoin vähän alkua tänään kun tuli joku ohjelma telkkarista laila kinnusesta. se oli 60-luvun alussa tehty biisi ja siinä laulettiin jotain et ajat on muuttunu mut pojat on samanlaisia. ja se oli nimenomaan 60-luvun alussa, ehkä se oli joku aavistus siitä et tulee populäärikulttuurin vallankumous. eletään vieläkin jollain tapaa henkisesti 60-lukua.
miun ajatukset on jotenkin tällä hetkellä tai yleensäkkin niinkun valtaisa viinikumista tehty kyrpä. tiiän mikä se on ja miltä se tuntuu kurkussa kun se liukuu alas mut en osaa kirjottaa sitä paperille. sen takia ois hyvä tehä sitä enemmän niin se helpottus. katoin muuten tänään ekaa kertaa semmosessa kuosissa kummeli jackpotin että siit muistaakin jotain. se oli aivan loistava yhteiskunnallinen satiiri. ne ihmiset oli just perus suomalaisia mut silti ainut selväjärkinen koko elokuvassa oli sen päähenkilön tytär. purskahdin muuten itkemään siinä lopussa kun kaikilla menikin asiat hyvin loppujen lopuks, tuntuu vaan niin hyvältä nähdä ihmiset onnellisina. oon melko ahdistunut ihminen mut tavallaan rakastan omaa kurjuutta ja pahaa oloani kun se toimii jotenkin moottorina ajatukselle.
mistäköhän muusta piti puhua, niinjoo. mietin joku päivä et jos oisin töissä sirkuksessa niin vetäisin varmaan ihan vitusti happoa. sirkus menee taiteenmuotona ja mediana hukkaan lapsille. niin mielenvikainen ja absurdi mesta vois tarjota eniten irti semmosille ihmisille ketkä rakastaa ajatella ja analysoida. vähän niinkun circus mundus absurdus joka on aikuisten show mut ei siinä kyl oikeesti oo mitään absurdia, itekkin tykkään vähän heilutella helikopteria baarissa aina välil kun sille päälle sattuu. harvemmin kyllä mitään kaljatynnyreitä "sillä" roikuttelen.
jotenkin itellä tuntuu et ahdistuneisuus ja yksinäisyys kulkee itellä käsi kädessä mut sillon kun ahdistaa eniten on helpoin luoda tai olla sosiaalinen. takaperoista. [-poistin pätkän, en jaksa miettii-]ä kauppamies. mistäköhä täs puhuttii. niinjoo mietin et onkohan runoilija ja ahdistunu synonyymit toisillee tai ees toinen toiselle. pystyyks joku ajattelemaan jotain jos ei satu..?