Rita on sellainen tyttö,
joka ei osaa päättää,
mitä haluaa
ja siksi,
hän tahtoi jatkaa tarinaa.
Oikeastaan Rita tahtoi jatkaa sitä siksi,
koska hän kuuntelee gimmeliä
ja hänellä on tylsää.
Ritan mielestä ihmiset ovat tylsiä
ja jos totta puhutaan Rita pelkää ihmisiä.
Rita laulaa "Lasirakkaus tää, oli niin särkyvää
jätit sirpaleet vain, niistä haavoja sain".
Oikeasti Rita ei laula ääneen,
vaan vain päänsä sisällä,
koska sisko ja sen kaveri nukkuu jo.
Rita ei ole angstinen tällä hetkellä,
jos niin joku menninkäinen sattuu luulemaan.
Itse asiassa Ritalla on aika kiva olo,
mikä on suhteellisen harvinaista tässä sadussa.
Rita tuntee itsensä teiniksi,
mikä on kamalaa,
koska sitä hän tosiaan tahdo olla.
Ja sitä hän ei myöskään ole,
koska hän ei tahdo.
Eikä Rita enää tee mitään,
mitä ei tahdo.
Rita hyppäsi päänsä sisään,
ja tapasi muutaman mörrimöykyn.
Niille hän sanoi baibaibeibi
ja ne ampuivat häntä haulikolla silmien väliin.
Loppu.