Minä, Rita,
olen yksi maailman aikaansaamattomimmista ihmisistä. Olen erittäin tietoinen siitä, että minun pitäisi tehdä esimerkiksi historian tehtävää ja lukea kokeisiin ja silti minä dataan kuin viimeistä päivää. Jos jonkun voi jättää huomiseen, sinne sen myös jätän. Loppupeleissä tämä sitten tuottaa vaan jumalatonta stressiä ja katumista.
Minä, Rita,
en osaa elää hetkessä. Elän huomista varten: odotan Espanjan matkaa, odotan koeviikon loppumista, odotan kesää, odotan elämää. Tämäkin on huono asia, koska sitten minusta tuntuu, että päivät vain menevät eikä mitään koskaan tapahdu.
Minä, Rita,
vihaan lukiota. Kadun joka päivä sitä, etten tiedä mitä elämältäni haluan ja miksikä haluan tulla. Miten paljon helpompaa olisikin olla ammattikoulussa ja valmistua ammattiiin. Samat tavoitteet pystyisi nykypäivänä saavuttamaan ilmankin lukiota. Se on niin turhaa.
Minä, Rita,
olen aivan mielettömän typerä ja samalla hirvittävän kiltti ja ihana tyttö. Tästä esimerkkinä voin antaa seuraavan: Ryhmänohjaajamme, rakas Jyrki, kertoo, että kaikki pääsevät huomenna koulusta jo yhdeltä, koska kouluumme tulee ryhmä yhdeksäsluokkalaisia tutustumiskäynnille. Muutama poika fysiikanryhmästä valitaan esittelemään niille jotain. Seuraavaksi tulee puheeksi siellä jaettavat karkit. Haluaisiko joku tulla niitä jakamaan? Jaa, että haluaako! Siinä vaiheessa Ritan käsi ponnahtaa ilmaan ja totta kai Rita tahtoo. Jossain vaiheessa alkaa pikku hiljaa raksuttaa myös Ritan vajaassa mielessä: kaikki muut pääsevät yhdeltä ja Rita jakaa vapaaehtoisesti karamellejä apinoille seuraavat 2 ja puoli tuntia. Karkit sokaisevat järjen.. mutta voidaan leikkiä, että teen sen hyvää hyvyyttäni.
Minä, Rita,
olen aivan helvetin pohtivalla tuulella! :D:D:D:D:D:D