IRC-Galleria

Olen pitänyt aina itseäni suvaitsevaisena ihmisenä. Olen aina antanut ihmisten olla sellaisia kuin he ovat. Mutta nyt olen löytänyt pyytämättä ja oikeastaan yllättäenkin sellaista ihmistyyppiä edustavia ihmsiä, joita voin vain halveksua. Olen aina ollut myös hyvin itsevarma,oman arvoni tunteva ja omannut hyvän itsetunnon. Olen viime päivien saatossa kuitenkin huomannut sen, että kaikkea minäkään en kestä. On suorastaan kuvottavaa kuinka joku on niin säälittävä, että hänen/heidän täytyy kiusata,ahdistella, härnätä,kiusoitella, piinata, rasittaa, vaivata, ärsyttää, ilkkua, irvailla, ivata, leukailla, nälviä, piikitellä, pilkata, pistellä sekä herjata, moittia, nimitellä, parjata, sanoa, soimata, sättiä ihmisiä, jotka eivät sitä millään tasolla ansaitse. Koitakaa lapset rakkaat ymmärtää, että jos on paha olla niin sitten pitää hakea apua. Ja kiitos kysymästä mulla on kaikki ihan hyvin. Ei pidä purkaa pahaa oloa muihin ihmisiin.

Lisäksi ei kannata puhua sellaisista asioista, joista ei yhtään mitään tiedä. Katsokaas kaikki asiat ei ehkä olekkaan ihan niin kuin te pienissä päissänne yhteen laskette. On tietysti hämmentävää kun tajuaakin ettei oikeastaan tiedä edes mistä puhuu. Katsos kun hammas särkyä poteva luulee terve hampaisen olevan onnellinen, saman erehdyksen tekee köyhä rikasta ajatellessan.

"Then again, maybe some of you have come here in possession of abilities so formidable that you feel confident enough to NOT-PAY-ATTENTION."