kun tipuin alas ymmärsin että ei ollut muuta mahdollisuutta kuin nousta ylös. ja silloin ymmärsin myös sen että ehkä alamäki ei ollutkaan niin jyrkkä ja kamala kuin itse ensin kuvittelin. hetken aikaa mietiskelin ja aloin nähdä asiat uudelta kantilta ja havahduin siihen tilanteeseen joka on nyt: ehkä juuri tälläisiä kompastuksia ihmisolennot tarvitsevat jotta ymmärtävät asioiden todellisen merkityksen, ja huomaavat että ei ole muuta kuin valo tunnelin päässä,ja sinne on mentävä.... jep jep. hyvä hyvä hyvä.... :D nousu suhdanne kuulostaa mukavalta. asiat on aina niin ovelia...