IRC-Galleria

Kirjoitetun kielen eksaktiuden ylivertaisuus puhuttuun kieleen verrattuna perustuu mm. siihen, että kirjoitetussa tekstissä voimme erilaisilla välimerkeillä jäsentää, rytmittää ja erottaa eri asia- ja ajatuskokonaisuuksia. Ensimmäisenä kielenä maailmassa Suomi on kehittynyt siten, että myös puhutussa kielessä on välimerkit.

Esimerkkejä

Tota
Vastaa kirjoitetun kielen pilkkua ja ajatusviivaa. Esim: "Ja sitte se sano mulle tota että sun pitää ostaa maitoo tota piimää ja tota kaiken lisäksi tota röökii"
Niinku
Vastaa pilkkua (kts. kohta tota.), mutta on merkitykseltään vahvempi. "Niinku" on usein myös puolipiste tai piste. Esim: "Mä läksin kotiin niinku Mut siellä ei ollu ketään niinku talo oli tyhjä niinku"
Tieksä
Yllättävää kyllä, "Tieksä" ei vastaa kysymysmerkkiä, vaan pistettä. Esim: "Mua oksetti aamulla tieksä Tuli otettuu illalla tieksä Mut duunii oli pakko painaa tieksä"
Vittu
Käyttökelpoisin puhutun kielen välimerkki. "Vittu" vastaa kaikkia kielellemme tyypillisiä välimerkkejä, joten sitä voi käyttää yleisvälimerkkinä läpi koko puheen. Esim: "Maikka sano mulle vittu et jos matikka vittu kielet vittu ja muu vittu tarkotti koulua noin yleensä vittu ei kiinnosta vittu niin mä voin lähtee vetään vittu"
Saatana (tai muu kirosana)
Nykysuomen puhekielessä kirosanaa käytetään osoittamaan huutomerkkiä. Esim: "Mä paan daijuun kaikkia saatana" Tai: "Voi vittu kun on hauskaa saatana"
Kato hei
Uuden lauseen alkaminen kirjoitetussa kielessä osoitetaan isolla kirjaimella. Puhutussa kielessä isoa aloituskirjainta vastaa ilmaisu "Kato hei" Esim: "Kato hei viina ei oo mikään ongelma vittu (=> piste) Kato hei mä voin juoda niin paljo ku mä haluun saatana" (=huutomerkki)

Agressiivi

Suomen kielen vanhojen modusten rinnalle on puhekielessä vakiintunut aggressiivi. Se taipuu persoonissa ja luvuissa ja kaikissa tempuksissa. Aggressiivin tunnus on toistaiseksi hyvin vaikeasti mihinkään sanaluokkaan määriteltävissä oleva VITTU. Vittu ei koskaan esiinny yksin, se edustaa siis eräänlaista pohjarakennetta tai osamorfeemia. Vittuun agglutinoidaan aina jokin persoona- tai relatiivipronomini. Jälkimmäiset esiintyvät poikkeuksetta paikallissijoissa.
Preesenstaivutus

1.sg vittumä jaksa mitään myyydä.
2.sg vittusä rupee mulle iniseen.
3.sg vittuse tullu ees paikalle, turhaan venasin.
1.pl vittume mitään pikkulapsia syödä, paskapuhetta.
2.pl vittute mihinkään raflaan tule, kunhan jauhatte.
3.pl vittune mistään mitään tiedä.
Persoonattomia: Vittusiellä mitään ilmaista viinaa ollu.
Vittutäällä mikään kesä ole.
Vittutäällä jaksa pitempään notkua.

Muissa tempuksissa aggressiivi taipuu saman kaavan mukaan:
Imperfekti: Vittumä jaksanu sitä kissaa pelastaa.
Perfekti: Vittumä oo jaksanu kahteen viikkoon tiskata.
Pluskvamperfekti: Vittumä ollu jaksanu ees syödä päiväkausiin ennenku jouduin tiputukseen.

Vittu + pronomini -kombinaatio muodostaa siis aggressiiville tunnusomaisen modusrakenteen. Aggressiivirakenteen rektio on sellainen, että se vaatii peräänsä joko kieltomuodon pääverbin tai vaihtoehtoisesti paikallissijamuotoisen (harvemmin partitiivimuotoisen) kielteisen liitepartikkelin sisältävän pronominirakenteen. Funktioltaan aggressiivirakenne on siis kieltoapuverbiä (en, et, ei) vastaava.
HUOM!

Lause "Vittuse tippu tohon avantoon" ei ole aggressiivi, koska lauseen imperfektimuotoinen predikaatti on indikatiivissa! Kyseessä on siis tavallinen kirosanalla höystetty indikatiivilause, jonka nimeäminen aggressiiviksi osoittaa sangen pitkälle kehittynyttä lingvistisen silmän verkkokalvon rappeumaa.
Agressiivi moduksena

Koska aggressiivi on modus, se ei voi esiintyä samassa lauseessa eri modukseksi laskettavan predikaattimuodon kanssa. Aggressiivi, vanhan kansan suussa ponsitapa, ilmaisee aktiivista närkästystä, kyllästymistä, turhautumista, hermostumista ja suoranaista suuttumusta. Tarkemman taustatunteen voi vastaanottaja päätellä kontekstista.

Aggressiivin yhteydessä käytetään eräissä piireissä tehokeinona elekieltä, jonka luonne voi vaihdella sormimerkeistä aina täyskontaktimanööveriin. Tämänhetkisen tietämyksen mukaan aggressiivia ilmaistaan samalla tavalla suurimmassa osassa maailman viittomakieliä.