Sun silmäs aina mä muistan,
niin yltäin murheen puistan.
Kun illoin panen maate
on mielessäni aate:
Minä sulle kihlat ostan,
sinut vielä mä sylliin nostan.
Kun rakas niin olet sinä mulle.
Mökin paikan mä mettään raivaan
alle kaartuvan korkean taivaan.
Viereen veen, joka venhettä kantaa,
jonka aurinko kuultaa rantaa.
Wäwwäwää, kai sen voi nyt sit ääneen sanoa, mentiinpä tänään kihloihin