IRC-Galleria

Muistatko vielä,
kun me usvan läpi soudettiin.
Muistatko sinä,
kuinka yhdessä me naurettiin.
Katsoisitko vielä,
edes hetken minun perääni.
Jaksaisitko vielä,
nauttia elämästä kanssani.

Kai sä tiedät mitä merkitset,
kuinka luonteellas mua palkitset.
"Roy puhuu ja Niko lyö."
Se on se meidän ulkokuori,
mut sä tunnet mut myös sisältä,
tiedät mun säröt sydämessä,
se oot sä joka pitää mua pystyssä.

Joten älä nyt päästä mua kaatumaan,
älä jätä mua kyyneliä vuotamaan.
En tahdo edes kuvitella,
miltä tuntuis olla ilman sua.
Kävellä näillä kaduilla,
katsoa kun maisema vaihtuu toiseen,
muistuttaen sinusta.

Mä en oo aina varma,
onko nää tunteet molemminpuoleisia.
Mutta en halua nähdä,
yhtäkään auringonnousua,
tietäen että sä et oo sitä katsomassa.

Kuhan sä vaan muistat,
että muhun saa kyllä nojata,
vaikka yhdessä sit kaaduttas,
niin mä lupaan olla paikalla.
Mutta älä vain katoa,
älä vie mun elämän ainoaa valoa.
Se on nimittäin sä,
mä tarvitsen sua,
enemmän kun voit kuvitella.
Sä oot mun paras ystävä,
ja mä rakastan sua.

Roy.