Kiroan nimeäsi...
Toivon sinun kuolevan...
Huudan nimeäsi...
Toivon että katoaisit elämästäni...
Toivon etten olisi koskaan tavannutkaan sinua...
Mietin "Miksi valhetelit minulle?"...
Mietin "Miksi luotin sinuun?"...
Mietin "Mitä oikein tahdoit minusta?"...
Sanon olevani O.K. vaikken ole...
Vuodatan kyyneliä sinun vuoksesi...
Itken sisälläni...
Sydämmeni särkyy entistä pienimpiin sirpaleisiin...
Masennun, masennun ja masennun...
Suren omaa typeryyttäni...
Kiroan omia tunteitani ja heikkoutani...
Mutta kaikkein eniten kiroan sitä kun rakastuin sinuun...