IRC-Galleria

Murhaava muutto

Olin muuttamassa Tampereelle asumaan, joten olimme isäni ja äitini kanssa katsomassa minulle sopivaa asuntoa. Olin katsonut valmiiksi kaksi minua kiinnostavaa, myynnissä olevaa asuntoa seudulta, joka muistutti lapsuuden maisemiani Enäjärvellä ja Metsämaalla.

Ensimmäinen asunto, pieni erillistalo, ei ollut kovin mieleinen. Piha oli olemattoman kokoinen ja pohjapiirustus liian vanhanaikainen. Toinen asunto, keltainen rintamamies talo, sen sijaan vaikutti lupaavalta. En ollut sopinut etukäteen näyttöä, mutta koska talon isäntä hääräili pihassa, parkkeerasimme automme ja menimme jututtamaan häntä.

Isäntä tuntui mukavalta, ja esitteli taloa ja pihaa oikein mielellään. Tämän talon sisäpuolella en muista unessa käyneeni. Piha oli sotkuinen, paksukerros viime, ja varmaan edellisenkin, syksyisiä lehtiä ja jos jonkin sortin romua ympäriinsä. Mutta piha oli sopivan suuri, ja siitä näki, että siitä saisi todella kauniin. Isäntä jatkoi haravointiaan, kun minä tutkin pihaa.

Järkytys ja pelko olivat suuria, kun erään lehtikasan alta paljastui ruumis. Mädäntynyt, varmasti pari talvea piilossa maannut ruumis. Seuraava muistikuva oli se, että istuimme kaikki kolme jo autossa ja olimme lähdössä karkuun. Isännän näyttäessä tällä kertaa hyvin uhkaavalta, jätimme hetken harkittuamme jopa soittamatta poliisille.

Päätimme ajaa Mammalaan, joka sijaitsi tässä unessa samalla seudulla. Minä ajoin ensin harhaan, sen asunnon luokse, jota olimme ensimmäisenä käyneet katsomassa. Jotenkin kai löysimme lopulta perille, kun seuraavassa kohtauksessa pohdimme serkkujeni (muistaakseni vain naispuolisten) kesken tätä murhamysteeriä. Olimme saaneet jotenkin tietoomme, että alueella oli tapahtunut muitakin murhia, ja ne kaikki liittyivät jotenkin koiran omistajiin.

Alueen pohjapiirros näyttäytyi silmissäni kuin Mono Polyn PC-version karttapohja. Itse olimme mustalla alueella keskellä. Vihreä alue, jossa ensimmäinen asunto oli, sijaitsi oikealla. Punainen ja sininen olivat ylhäällä ja alhaalla, en muista kumpi missäkin suunnassa. Keltainen alue, paikka josta vanhempieni kanssa löysimme ensimmäisen ruumiin, oli vasemmalla.

Porukka jaettiin neljään osaan, hämärän muistikuvan perusteella Marja ja Noora, sekä Jaana ja Outi olivat pari, ja minä ja Maaret yksin. Joka ryhmälle annettiin yksi alue tutkittavaksi, en muista mikä kenellekin, mutta itselleni jäi tietysti tuo keltainen alue. Ryhmät tekivät kierroksensa, minä viimeisenä.

Jollain tapaa kai selvisin pelottavasta kierroksestani, kun seuraavassa kohtauksessa kävelimme koko ryhmä pois mustalta alueelta kohti etelää. Jos en väärin muista, niin meillä oli pieni, valkoinen koira mukana. Tärkein muistikuva on kuitenkin se, että jokainen tunsi selkäpiissään, että meitä seurataan.

Uneen mahdollisesti liittyvinä faktoina mainittakoon:

1. Olin jokin aika sitten kuullut, että erittäin hyvä ystäväni on ehkä muuttamassa Tampereelle.
2. Olin juuri hiljattain muistellut toisen hyvän ystäväni edesmennyttä Bichonn Fricè – rotuista, valkoista ja pientä Felix-koiraa.
3. Olin pyöritellyt päässäni ajatusta, jossa minä ja miesystäväni ostaisimme joskus omakotitalon.
4. Olin hiljattain pelannut paljon Mono Polyn PC-versiota.



Filmitähti

Edellisen unen ”takaa-ajo” –kohtaus muuttui jossain vaiheessa elokuvan kuvauksiksi. Kuvasimme juuri kohtausta, jossa punahiuksinen nainen, jolla oli yllään ohut valkoinen yöpaita, pakeni jotakin. Sitä, mitä hän pakeni, ei näytetty filmissä. Naisen kasvoja ei myöskään näytetty, vain pitkät punaiset kiharat ja valkoinen harso laskeutuivat muutaman askeleen rappuset alas kellariin. Hahmo juoksi (noin kymmenen neliön) kellarin nurkasta huoneen poiki sen toiseen nurkkaan, ja kiipesi samanlaiset rappuset ylös.

Seuraavaksi olin itse juuri tuo hahmo. Astuin pois kellarista, päivävaloon, ja elokuvan kuvaukset loppuivat siihen. Se oli viimeinen otos. Muistan vain hämärästi punaisen peruukin, omat vaaleat hiukseni silkkisen hohtavina ja pitkinä, sekä sen, kuinka joku kehui, että tästä elokuvasta tulee vielä hitti.

Ei mainittavia faktoja.