Avaan silmät yöllä ja kiroilen ääneen,
mietin sitä kaikkee mitä meistä taakse jäänee.
nousen ylös, tuijotan peilikuvaani,
ne sanat rakkaudesta, kaikkee sitä lupaaki.
luulen että elämä on pelkkä unikkitarina,
lappu seinäs: "Ota lääkkeet jos masentaa".
tunteet velloo, ne mun silmäkanavani avaa,
käsi kiinni puukos
katse seuraa verivanaa
Pakko on yrittää sut unohtaa kokonaa,
pakko yrittää mutta onnistunko mokoma?
en haluu olla kotona,
en haluu enää elää,
haluun enkelien lailla vapaana tuol taivaal lentää.
enkä tuntee yksinäisyyden tuskaa,
enkä yksinäisiä laineja rustaa tai pukeutuu mustaan,
olla yksin illan ritari,
sydämeni särkyneen mä peitän mustaan viittaani
Sä lähdit se sattu,
miten häviskään kaikki mitä oltiin luvattu?
näin se menee,
näin ne kyyneleet vähenee ja sun kuvas hälvenee.
en mä voi alkaa hyvästejä jättämään, multaan arkkua peittämään,
viimeiks lähti vaari, ei se ole mun vuoro.
en saa mistään edes muistoo mukaan,
sinne mistä palaa ei kukaan.
sä tuut takasin jos se on tärkeää.
jos et, etpähän voi satuttaa enempää.
Sydän palasina maassa rikkinäisenä,
kyllä se viel korjataan jonain päivänä.
palat on sulla,
kokoo mut ja pelaa,
toivon sun olevan vika näky vieres ku mä delaan.