IRC-Galleria

Taas tuli suomessa piipahdettua. Huomenna taas lähtö kohti lämmintä Irlantia. Oikeastaan en saanut täällä mitään aikaiseksi, näin pari kaveria ja siinä se loma menikin jo. Vietän niin paljon aikaa yleisissä kulkuvälineissä ja siirtymisissä paikasta A paikkaan B, joten aika, joka jää ystävieni näkemiseen on hyvin pieni.
Lisäksi harmittaa, että niin monta ystävää jäi näkemättä. Joitakin ihmisiä en ole nähnyt sitten kesän. Olen oikeasti hyvin pahoillani rakkaat ystävät, joita en taaskaan nähnyt. Uskokaa pois, olette ajatuksissani, mutta aika joka mulla aina suomessa on, on pieni ja aina loppuu liian nopeasti kesken.

Mitä muuta sitten elämääni kuuluu? Tästä fudisfanaatikko herrasta, josta aiemmin mainitsin, on alkanut kehkeytyä poikaystäväni. Tosin etenemme hitaasti, mutta varmaan suuntaan. Saa nähdä, olen niin kuin aina, hyvin skeptinen. Lisäksi emme ole nähneet pitkään aikaan, hänen viettäessä joulun ja uuden vuoden kotikaupungissaan Corkissa ja minä taas hänen palattuaan Ennisiin, lähdin Suomeen lomailemaan. Ehkä nyt pääsisimme kokeilemaan parisuhde-elämää, meidän molempien pysyessä kuukauden verran samassa kaupungissa. Sitten itse taas tulen suomeen (jos täällä ei ole liian kylmä) ja hän lähtee taas käymään vanhempiensa luona.

Tosin tuleva kuukausi jännittää, olen ikuinen sinkku, tai siis näin olen ainakin päättänyt. Sain tarpeekseni seurustelusuhteesta 4-vuotta kestäneen, vain epäonnea tuottaneen suhteen jälkeen. Mieluummin olen sinkku ja nautin vapaudesta, kuin että joku hengittää koko ajan niskaan. Lisäksi yksin oloon tottuu, paljon helpompaa on lähteä ulos kaverien kanssa, kun ei tarvitse ensin tehdä puolen tunnin raporttia kenen kanssa, minne, mihin aikaan ja milloin tulen
kotiin. Jos seurueessa on poika, joudut selittelemään vielä enemmän, siitä että tämä ihminen on VAIN kaveri.
Eli siis jos selviän tästä kuukaudesta ilman ahdistuskohtausta, olemme aika hyvillä vesillä tämän herran kanssa.

Tässä taas lyhyt raportti elämästäni. Huomenna Frankfurtin kautta rakkaaseen Irlantiin, siellä ei ole lunta, jäätä eikä pakkasta = taivas.

Kyllastyttyani kamppamme mahdottoman hitaaseen modeemiin, kinuin kamppikseltani kyydin laheiseen internet "kahvilaan". Oikeastaan kahvila ei ole oikea nimitys kyseiselle paikalle, joka on taynna puhelinkoppeja ja 16 tietokonetta, joiden kayttajat nayttavat hyvin pelottavilta. Oikeastaan mieleeni tulee enemmankin Hameenkadun puhelikeskukset, josta maahanmuuttajat saavat soitella halvalla kotimaihinsa. Mutta koitan sulkea katseeni muulta maailmalta ja keskittya vain tietokoneen ruutuun.

Elama Irlannissa alkaa olemaan jo aika normaalia. Kayn toissa, kotiin tultuani siirryn sohvalle lohoamaan Tuborgin kanssa ja katsomaan telkkaa. Aamuvuorosta paastyani siella nakyy Emmerdale ja Chigago Hope, Iltaisin Animal Cops Houston ja Sinkkuelamaa. Mita sitten teen vapaapaivisin? Itse asiassa se saattaa vaihdella hyvinkin paljon. Nyt olen kuluttanut aikaani tassa epamaaraisessa "kahvilassa", illalla treffit eraan fudisfanaatikon kanssa. Sovimme treffit viikko sitten ja tanaan herra soitti nolona ja kysyi, etta sopisiko, etta menisimme sittenkin ensin pubiin katsomaan matsia ja sielta leffaan. Ensin meinasin kohteliaasti toivottaa hyvaa loppuelamaa, mutta sitten paatin antaa herralle mahdollisuuden ja sovin treffit puoli kahdeksaksi.

Huomenna viela vapaapaiva, joka taitaa menna masennuksessa. Kolmen paivan lomat ovat kidutusta. Ensin nautit kaksi paivaa taydellisessa rauhassa, sitten kolmantena paivana todellisuus iskee ja tiedat, etta seuraavana aamuna taytyy herata klo. 4:00 aamuvuoroon. Kahden paivan vapaat taas menevat nopeasti ja nauttien siita, etta saat nukkua pitkaan. Nopeasti huomaatkin, etta taas taytyy menna toihin, mutta onneksi iltavuoroon.

Tietenkin tapani mukaan holotan ennenkuin esittelen itseni. Eli siis niille, jotka eivat minua tunne, olen 20-vuotias Ryanairin lentoemanta. Olen sijoittanut itseni Irlantiin Ennisin kaupunkiin. Nautin sinkkuelamasta toisinaan, toisinaan taas paatan etsia miehen, joka taas paattyy siihen, etta huomaan, ettei minulla ole aikaa seurustelulle. Eli parempi vaan pysya sinkkuna ja nauttia vapaudesta. Lisaksi jaan kamppani jo kahden miehen kanssa, jotka ovat valilla lapsiani, valilla veljiani ja valilla parhaita ystaviani. Ainoa ero, etta lapseni ovat naimisissa keskenaan, mutta siita voi vaan jokainen aiti olla ylpea (siis siita, etta lapsi on naimisissa hienon miehen kanssa). Biologisia lapsia minulla ei ole ja minulle riittaa ne vauvat, joita aidit tuputtaa syliini koneessa.

Pahan paamajana toimii Irlantilaisten mielesta Euroopan vaarallisin lentokentta, Shannonin lentokentta. Vaarallinen siksi, etta kaikki mika menee Irakiin, pysahtyy Shannonissa. Tama tarkoittaa tana vuonna yli puolta miljoonaa sotilasta, aseita ja muita varusteita. Lisaksi vainoharhaiset Irlantilaiset ovat varmoja, etta jossain koneissa kuljetetaan salaa myos vankeja. Ja tama kaikkihan tekee Shannonin kentasta loistavan terrorikohteen, vaikka Irlantihan on poliittisesti puolueeton maa. Oma mielipiteeni on myos, etta mieluummin terroristit kohdistavat katseensa hieman isompaan saareen kutsumanimeltaan Yhdysvallat. Keta kiinnostaisi viela kehitysvaiheessa oleva pieni ja kaunis saariplannti. Vaikka Shannoniin tehdaankin valilaskuja, mutta se on enemmankin historiallinen kuin poliittinen asia. Turistit, poliitikot ja sotilaat ovat aina tehneet valilaskun Shannonissa tullessaan Yhdysvalloista Eurooppaan ja toisin pain. Kenttamme seinat ovat tayna Yhdysvaltain presidenttien, paavin ja julkkisten kuvia, jotka ovat pysahtyneet Shannonissa. Lisaksi koko kentta ei edes elaisi ilman sotilaskoneiden valilaskuja.

Siina pieni esittely elamastani, nyt pakenen paikalta laittautumaan treffeille. Tietenkin tuurini mukaan juuri, kun minulla ei ole autoa, sataa vetta ja en taksia viitsi tilata 700m matkalle. Vai jaksanko....