IRC-Galleria

Suomeen muutto alkaa paiva paivalta ahdistaa enemman... Pitais pakata, jarjestaa asioita ja pohjustaa elaman alkamista suomessa. Mulla on niin paljon tehtavaa, etten tieda, mista aloittaa. Lisaksi en viela tieda, miten olen paasemassa taalta pois. Yks vaihtoehto olis lentaa Ryanairilla, mutta en tieda aikooko ne veloittaa mua ylikiloista. 8e/kilo on aika hurja summa, jos sulla on 40kiloa liikaa. Sas ja Blue1 olis yks vaihtoehto, niilla vaan 5e/kilo. Pitais nipistaa tavarat niin minimiin, mut oon huono heittamaan tavaroita pois.

Lisaksi tulin asken kylalle setvimaan, milloin jo aikaa sitten tilattu mastercardini saapuu perille. Vastaukseksi tuli: kestaa viela kuusi viikkoa! Miten jonkun kortin tilaaminen voi kestaa yhteensa kaksi ja puoli kuukautta?! No joo... Pitaa koittaa vaan keksia, miten saan tilattua kortin suomeen. Virkailijan mukaan tama on mahdotonta. Tai sitten pitaa vaan pyytaa kavereita kysymaan talomme uusilta asukkailta, onko minulle saapunut postia. Ongelmana tassa vaan on, etta rakas tyopaikkani pidattaa taman kuun palkan, kunnes olen palauttanut uniformun ja lentokentan ID:n. Eli mistas sitten keksitaan rahaa palata suomeen? Ihmiset, alkaa ikina menko toihin Ryanairille! Taytta kusetusta koko firma.

Kun aloitin tyot, kaikki oli uutta ja ihmeellista sen puoli vuotta. Sitten alkoi tympimaan, kun ne vapaapaivana soittavat ja pakottavat toihin. Koska sopimuksessa lukee pienella prantilla, etta he voivat tehda niin. Kun olet paivystyksessa, joudut kantamaan puhelinta kaikkialle; vessaan, suihkuun, hevosen selkaan ja sinun on koko ajan oltava samassa huoneessa puhelimen kanssa. Silla jos et vastaa ensimmaisella soittokerralla puhelimeen, saat niin sanotun "no show:n" elikka suomeksi et saapunut tyopaikalle, etka ilmoittanut poissaolostasi. Ja naita kun vetaiset kaksi, saat huomata saappaan kuvan ahterissasi. Palkan saat tapella joka kuukausi. Ensin ne lahettavat shekkeja, vaikka olet ilmoittanut pankkitilisi tiedot, sitten kun vaihdat pankkitilia, ne maksavat viela kolme kuukautta palkkasi vanhalle tilillesi, vaikka soittaisitkin joka viikko ja muistuttaisit pankkitilin muutoksesta.

Potkut voit saada mista tahansa: jos olet ollut liikaa kipeana (enemman kuin 5 paivaa), kaksi "no show:ta", laitat huulipunaa matkustajien nahden (nain kaverini sai potkut), sanot jostain asiasta vastaan (kuten ettet suostu avaamaan asiakkaiden ulosteesta tukkeutunutta vessaa (nainkin on tapahtunut eraalle)), tulet toihin, teet kaksi lentoa ja sitten sanot, ettet voi lentaa enaa, silla voit huonosti (naita sinulla saa olla kanssa max. 5). Ja missahan se turvallisuus on? Ihminen varmaan pystyy evakuoimaan koneen 39'asteen kuumeessa, aanensa menettaneena 90sekunnissa. Tai nain ainakin Ryanair ajattelee ja siksi eras pursereistamme sai kenkaa.

Tietenkin ennen kuin paaset lentamaan, joudut kaymaan 6 viikon kurssin, jonka hinta on 1200e, kurssista kaksi viikkoa lontoossa (maksat itse majoituksen ja elamisen). Lisaksi toihin paastyasi voit unohtaa puolet kurssista, silla kukaan ei noudata niita saannoksia, jotka on matkustajien turvaksi tehty.

Nyt tietenkin ajattelette, etta olen vain kenkaa saanut, katkeroitunut entinen tyontekija. En ole. Kavin ihan itse irtisanomassa itseni, silla silmani aukesivat. Tuota ylla olevaa listaa voisi jatkaa pidemmallekin. Nyt olen vain rikki ja poikki. Viela olisi 12 tyopaivaa jaljella eika ole tietoa, tulenko koskaan saamaan rahoja. Jos en mene toihin, en varmasti tule saamaan enaa penniakaan.

Eli mastercard olisi edes hieman helpottanut, silla olisin varovaisesti voinut kayttaa sita taman kuun ja sitten ensi kuussa maksaa pois, milloin pitaisi saada kaksi palkkaa. Mutta ei, silla tama maa on niin pirun hidas ja vanhan aikainen.

"Etsitään sisäsiistiä, hyvä käytöksistä miestä vuosimallia 85-78... Oltava ehdottoman terve, selväpäinen, mielellään hyvä sukuinen, ja mieluiten edes peruskoulutuksen saanut. En halua ottaa kulkuria, jonka historiasta ei ole mitään tietoa, joten mitä vähemmän entisiä omistajia, sen parempi. Miehen täytyy olla maastovarma, sellainen joka ei pientä sadetta tai tuulta hätkähdä, paukkuvarmuus plussaa.

Mies tulee yhdelle omistajalle, joka lupaa olla myymättä/vuokraamatta eteenpäin, jos homma toimii ja menestystä tulee.

Yhteyden otot kommentein tai meseen."


Joo... Aika huono.. Oli taas vaan tylsää ja jotain pitäis keksiä, kun ei vielä väsytä. Tänään oli Sterlingin työhaastattelu. Olin kokoajan luullut, että olen menossa Blue1 työhaastatteluun, joten yrityksen nimi alkuesittelyssä tuli täysin yllätyksenä. Samalla totesin, että olen ihan väärässä paikassa.

En hakenut Sterlingille koska: A) En puhu kunnolla ruotsia, B) Minulla ei ole tarpeeksi lentokokemusta/ikää C) En halunnut hypätä toisesta halpalentoyhtiöstä toiseen.

No, jatkoin silti haastattelun loppuun, vaikka ruotsin puhumiseni olikin vitsi. Parempi kuitenkin olla Suomessa töissä, kuin Irlannissa. Isompi lentokenttä, jne. Eikä se Sterling kuitenkaan niin paha ole, niillä on jopa paremmat uniformut. Ja jos olisin vetänyt haastattelun edes hieman paremmin, musta olis tullut suoraan purseri, mikä olis ollu tosi hyvä juttu. Mut ei niin ei, aina ei voi voittaa.

1. Duunipaikka
Ryanairilla lopetan ens kuun loppu puolella, pitäis löytää uus duunipaikka

2.Kämppä
Takaisin muutto suomeen edessä, kuka ottais mut kämppikseks?

3. Mies
Taas jatketaan sinkkuna, mikä ei oo yhtään kivaa, tahtoo olla jonku kainalossa.

Taalla on kylma, pirun kylma. Lisaksi olen ollut nyt kaksi paivaa paivystyksessa, eli oikeastaan vapaalla, enka ole saanut mitaan aikaiseksi. Ahdistus vaan kasvaa ja unettomuus jatkuu. Edes oma rakas ponini ei saa mua piristymaan, vaikka han kehittyykin huimaa vauhtia ja saamme vain kehuja opettajalta. Haluan enemman elamaa, ihmisia ymparilleni. Tietty voisin lahtea ulos joidenkin kavereiden kanssa, mutta en vaan jaksa.

Ennen odotin aina innoissani perjantaita, etta paasis bilettamaan. Nyt en edes jaksa ajatella, koska on perjantai, bilettamisesta puhumattakaan. Mita mulle on tapahtumassa? Olen tyhjiossa, josta on pakko paasta pois. Muuten musta tulee viela mokkihopero mummeli, joka ei osaa enaa edes puhua. Syytan tasta kaikesta tata maata ja tata kaupunkia. Kun tulin taas tanne nettikahvilaan, mun piti oikein lahtemalla lahtea, ensin vaihtaa vaatteet, kevyt meikki, etsia autonavaimet, sitten etsia parkkipaikka ja sitten viela kavella tanne. Tietenkin olisin voinut vain suosiolla kavella tanne ja niin saastaa bensaa ja auton kulutusta, mutta laiska kun nykyaan olen, en jaksanut ajatella kavelemista. Tallainen ahdistaa sellaista ihmista, joka entisessa elamassaan tyoskenteli joka paiva, ihmista, joka ennen vietti kevyesti 12h tallilla.

Nykyaan tallilla kayminen ei jaksa enaa kiinnostaa. Ainoa asia, mika mulla on enaa jaljella ja siitakin olisin valmis laskemaan irti, ellen olisi urhannut asialle 15-vuotta, rakkautta, kyynelia ja parisuhteen. Jotenkin tuntuu, etta jos lopetan ratsastuksen, kaikki mita olen lajille antanut, kaikki mita olen lajilta saanut, on hukkaan heitettya. Tietenkin jaa hyvat muistot, mutta myos pelkaan sita tyhjyytta, jonka se tuo tullessaan. Ehka tama fiilis lahtee viela pois, ehka jonain paivana, jos roikun lajissa mukana, saan taas sen innostuksen, joka mulla joskus oli. Ehka....

Nyt on saatu Irlannista tarpeeksemme. Alkaa hajoittamaan nama ihmiset taalla, elaman puute ja liian pieni kaupunki. Kun opiskelin Asikkalassa, pikkukylaa sieti sen 4 paivan verran, sit oli pakko paasta takaisin Helsinkiin viikonlopuks. Taalta ei paase pois kuin kerran kahdessa kuukaudessa, jos sitakaan. Ensin pakoilimme lomapaivina pikkukyla Ennisia Limerickiin, joka on hieman isompi kyla, mutta nyt sekin alkaa vaan vituttamaan, varsinkin kun kaupunki liikkuu nimella stabcity... Onhan meilla hieno kamppa, jossa kaiken maailman luksuudet ja auto, mutta kun ajomatka isompaan kaupunkiin kestaa vahintaan sen 2,5h (matkaa 100km)....

Eli mita siis tehda asialle? Mina ja Thomas haimme nyt siirtoa Liverpooliin (maksa-altaaseen), jossa enemman elamaa, enemman ihmisia, pidemmat baarien aukioloajat ja saa tupakoida sisalla. Tietenkin siirron saaminen saattaa kestaa parikin kuukautta, mutta kylla sen ajan jaksaa odottaa, kun vaan tietaa, etta paasee taalta pois. Samalla firmalla jatketaan, mutta ihana paasta tutustumaan uusiin tyokavereihin, yms. kun taman paikan samat naamat alkavat vain arsyttamaan.

Lisaksi olen nyt paattanyt, etta tulen ensi syksyna takaisin suomeen opiskelemaan, joten olis ihan kiva nahda tuo Englantikin, ennen kuin karkaan takaisin rakkaaseen kotimaahan. Talla hetkella vain pahkailen kovasti, mita haluan opiskella ja missa. Talla hetkella ainakin listalla on datanomi, media-assistentti ja kosmetologi. Myos Perhon Ravintolakoulu kiinnostaa... Yhteishaku amiksiin alkoi kaiketi tanaan ja loppuu helmikuun lopulla, joten eikohan tassa ole aikaa miettia.

Matkailukohteena suosittelen kylla Irlantia, taa on tosi kaunis maa, mutta alkaa herran jumala jaako tanne kuukautta pidemmaks aikaa, ellette sitten suuntaa Dubliniin.

Nyt alkaa teksti ja kerronta sen verran pomppia, etta painun kahville. Paasin just toista, aamuvuoro alkoi 6:00, enka saanu viime yona unta, joten alkaa hieman vasyttamaan. Pitais viel kuluttaa aikaa lentokentalla 2h, jolloin Tuomas paasee toista.

Eli kuittaus taalta ja kiitos niille, jotka aanestitte Tarja Halosta presidentiksi.

Taas tuli suomessa piipahdettua. Huomenna taas lähtö kohti lämmintä Irlantia. Oikeastaan en saanut täällä mitään aikaiseksi, näin pari kaveria ja siinä se loma menikin jo. Vietän niin paljon aikaa yleisissä kulkuvälineissä ja siirtymisissä paikasta A paikkaan B, joten aika, joka jää ystävieni näkemiseen on hyvin pieni.
Lisäksi harmittaa, että niin monta ystävää jäi näkemättä. Joitakin ihmisiä en ole nähnyt sitten kesän. Olen oikeasti hyvin pahoillani rakkaat ystävät, joita en taaskaan nähnyt. Uskokaa pois, olette ajatuksissani, mutta aika joka mulla aina suomessa on, on pieni ja aina loppuu liian nopeasti kesken.

Mitä muuta sitten elämääni kuuluu? Tästä fudisfanaatikko herrasta, josta aiemmin mainitsin, on alkanut kehkeytyä poikaystäväni. Tosin etenemme hitaasti, mutta varmaan suuntaan. Saa nähdä, olen niin kuin aina, hyvin skeptinen. Lisäksi emme ole nähneet pitkään aikaan, hänen viettäessä joulun ja uuden vuoden kotikaupungissaan Corkissa ja minä taas hänen palattuaan Ennisiin, lähdin Suomeen lomailemaan. Ehkä nyt pääsisimme kokeilemaan parisuhde-elämää, meidän molempien pysyessä kuukauden verran samassa kaupungissa. Sitten itse taas tulen suomeen (jos täällä ei ole liian kylmä) ja hän lähtee taas käymään vanhempiensa luona.

Tosin tuleva kuukausi jännittää, olen ikuinen sinkku, tai siis näin olen ainakin päättänyt. Sain tarpeekseni seurustelusuhteesta 4-vuotta kestäneen, vain epäonnea tuottaneen suhteen jälkeen. Mieluummin olen sinkku ja nautin vapaudesta, kuin että joku hengittää koko ajan niskaan. Lisäksi yksin oloon tottuu, paljon helpompaa on lähteä ulos kaverien kanssa, kun ei tarvitse ensin tehdä puolen tunnin raporttia kenen kanssa, minne, mihin aikaan ja milloin tulen
kotiin. Jos seurueessa on poika, joudut selittelemään vielä enemmän, siitä että tämä ihminen on VAIN kaveri.
Eli siis jos selviän tästä kuukaudesta ilman ahdistuskohtausta, olemme aika hyvillä vesillä tämän herran kanssa.

Tässä taas lyhyt raportti elämästäni. Huomenna Frankfurtin kautta rakkaaseen Irlantiin, siellä ei ole lunta, jäätä eikä pakkasta = taivas.

Kyllastyttyani kamppamme mahdottoman hitaaseen modeemiin, kinuin kamppikseltani kyydin laheiseen internet "kahvilaan". Oikeastaan kahvila ei ole oikea nimitys kyseiselle paikalle, joka on taynna puhelinkoppeja ja 16 tietokonetta, joiden kayttajat nayttavat hyvin pelottavilta. Oikeastaan mieleeni tulee enemmankin Hameenkadun puhelikeskukset, josta maahanmuuttajat saavat soitella halvalla kotimaihinsa. Mutta koitan sulkea katseeni muulta maailmalta ja keskittya vain tietokoneen ruutuun.

Elama Irlannissa alkaa olemaan jo aika normaalia. Kayn toissa, kotiin tultuani siirryn sohvalle lohoamaan Tuborgin kanssa ja katsomaan telkkaa. Aamuvuorosta paastyani siella nakyy Emmerdale ja Chigago Hope, Iltaisin Animal Cops Houston ja Sinkkuelamaa. Mita sitten teen vapaapaivisin? Itse asiassa se saattaa vaihdella hyvinkin paljon. Nyt olen kuluttanut aikaani tassa epamaaraisessa "kahvilassa", illalla treffit eraan fudisfanaatikon kanssa. Sovimme treffit viikko sitten ja tanaan herra soitti nolona ja kysyi, etta sopisiko, etta menisimme sittenkin ensin pubiin katsomaan matsia ja sielta leffaan. Ensin meinasin kohteliaasti toivottaa hyvaa loppuelamaa, mutta sitten paatin antaa herralle mahdollisuuden ja sovin treffit puoli kahdeksaksi.

Huomenna viela vapaapaiva, joka taitaa menna masennuksessa. Kolmen paivan lomat ovat kidutusta. Ensin nautit kaksi paivaa taydellisessa rauhassa, sitten kolmantena paivana todellisuus iskee ja tiedat, etta seuraavana aamuna taytyy herata klo. 4:00 aamuvuoroon. Kahden paivan vapaat taas menevat nopeasti ja nauttien siita, etta saat nukkua pitkaan. Nopeasti huomaatkin, etta taas taytyy menna toihin, mutta onneksi iltavuoroon.

Tietenkin tapani mukaan holotan ennenkuin esittelen itseni. Eli siis niille, jotka eivat minua tunne, olen 20-vuotias Ryanairin lentoemanta. Olen sijoittanut itseni Irlantiin Ennisin kaupunkiin. Nautin sinkkuelamasta toisinaan, toisinaan taas paatan etsia miehen, joka taas paattyy siihen, etta huomaan, ettei minulla ole aikaa seurustelulle. Eli parempi vaan pysya sinkkuna ja nauttia vapaudesta. Lisaksi jaan kamppani jo kahden miehen kanssa, jotka ovat valilla lapsiani, valilla veljiani ja valilla parhaita ystaviani. Ainoa ero, etta lapseni ovat naimisissa keskenaan, mutta siita voi vaan jokainen aiti olla ylpea (siis siita, etta lapsi on naimisissa hienon miehen kanssa). Biologisia lapsia minulla ei ole ja minulle riittaa ne vauvat, joita aidit tuputtaa syliini koneessa.

Pahan paamajana toimii Irlantilaisten mielesta Euroopan vaarallisin lentokentta, Shannonin lentokentta. Vaarallinen siksi, etta kaikki mika menee Irakiin, pysahtyy Shannonissa. Tama tarkoittaa tana vuonna yli puolta miljoonaa sotilasta, aseita ja muita varusteita. Lisaksi vainoharhaiset Irlantilaiset ovat varmoja, etta jossain koneissa kuljetetaan salaa myos vankeja. Ja tama kaikkihan tekee Shannonin kentasta loistavan terrorikohteen, vaikka Irlantihan on poliittisesti puolueeton maa. Oma mielipiteeni on myos, etta mieluummin terroristit kohdistavat katseensa hieman isompaan saareen kutsumanimeltaan Yhdysvallat. Keta kiinnostaisi viela kehitysvaiheessa oleva pieni ja kaunis saariplannti. Vaikka Shannoniin tehdaankin valilaskuja, mutta se on enemmankin historiallinen kuin poliittinen asia. Turistit, poliitikot ja sotilaat ovat aina tehneet valilaskun Shannonissa tullessaan Yhdysvalloista Eurooppaan ja toisin pain. Kenttamme seinat ovat tayna Yhdysvaltain presidenttien, paavin ja julkkisten kuvia, jotka ovat pysahtyneet Shannonissa. Lisaksi koko kentta ei edes elaisi ilman sotilaskoneiden valilaskuja.

Siina pieni esittely elamastani, nyt pakenen paikalta laittautumaan treffeille. Tietenkin tuurini mukaan juuri, kun minulla ei ole autoa, sataa vetta ja en taksia viitsi tilata 700m matkalle. Vai jaksanko....