IRC-Galleria

Se asuu jo meidän sydämissämme, meidän ajatuksissamme.

Enkun ryhmäkeskustelusta 4! Kivaa!

P.S Pian on perjantai! Kivaa!

Olispa jo joulu ja kaikki kouluhommat ohi. Työrupeamastakin olis uuteen vuoteen asti lomaa ja sais vaan muutaman päivän viettää aikaa kaikkien kotopuolelaisten kanssa. Ja sittenhän uuden vuoden jälkeen onkin loistotilanne, kun Joni sai täältä töitä ja muuttaa takas tänne! En malta odottaa. Ihanaa, kun päästään jakamaan arki taas. Nyt onkin vähän enemmän aikaa yhdessä, kun en ens vuoden puolella käy kun varmaan vloppuvuoroja tekemässä. Ollaan sit iltasella aina yhtä aikaa kotona ja päästään yhdessä lenkkeilemään tuon karvasen kaverin kanssa ja pelaan pleikkaaa. Tärkeimmät xD

Tänään olis yhden kurssin kirjallisen työn esitys luokalle ja on vähän juosten kustu olo tuosta esityksestä, kun ei olla sitä ryhmänä käyty kertaakaan läpi. Kirjallinen työhän on toki moitteeton, mutta esitys pelottaa. Ehkä enemmän kuitenkin pelottaa se, että toiset ei hoida hommaansa, koska totta kai mä oman osuuteni hallitsen ja oon käyny läpi moneen kertaan.. No nyt kuitenkin mennään eikä meinata :)

Iltapäivällä tulee Tinon hevosenliha-lasti taas Muuramesta ja pitäis koulun jälkeen rynnätä sitä tänne kotiin vastaanottamaan. Sitten pitäiskin paneutua taas anatomiaan ja englannin huomiseen ryhmäkeskusteluun, jonka aiheet on aivan hanurista: pitäisikö viini tuoda marketteihin ja panostetaaanko ulkonäköön liikaa? Terve!

Kai sitä täytyis taas jatkaa aamurutiineja ja vähän siistiä tätä pörröpäätä ennen kun kehtaa luokan eteen mennä :P Tinon kanssa kävin jo pienellä aamulenkillä (illalla taas pitempi) ja toinen oli taas aivan taivaissa, kun yön aikana oli satanu lunta. Lumisade jatkuu edelleen ja toivottavasti kestäis koko päivän, haluan paljon lunta <3

Kun musta tuntuu, että tää tunne tukahduttaa mut.
Ei tällainen ole elämää..

Mitäs jos en enää jaksakaan?

Höh, mulla on sellanen outo olo. Oon yhtäaikaa iloinen, onnellinen, surullinen, vihainen, ärtynyt..
Ihan kummallinen tunne tällainen, huh :/

Nukuin niin huonosti ja niin vähän, että kun herätyskello soi 05.15, niin teki kyllä mieli vaan painaa se pois päältä ja nukkua koko päivä. Mutta ei auta, kouluun on pakko mennä. Anatomiaa ensin 4 tuntia ja ruokailun jälkeen pitäis saada väännettyä meidän ryhmätyötä ihan tosissaan nelisen tuntia. Sitten olis HOPS/urakeskustelu tutoropettajan kanssa. Jos sitä ennen viittä pääsis koulusta, olis jees.

Iskä tuleekin sit jo tänään mun luokse yöks, kun sillä on kokous perjantaina helsingissä. Ei tartte perjantai-aamuna herätä aikasin ja lähteä Myllymäeltä asti ajamaan lentokentälle tänne. Käydään tänään kattelemassa mökille huonekaluja. Äiti varmaan ohjeistaa sen kymmenen kertaa, että mitä ja mistä.

Ja huomenna sitten iskä tulee iltapäivällä koneella tänne ja lähdetäänkin sitten suoraan ajelemaan Ähtäriin ja vlopun viettoon sinne. Lauantaina on tiedossa ainakin arrrmotonta piparirallia, jipiii! Myö tehdään myös aina sellasia pilailupipareita, että täydennetään niiden tonttu-ukkojen ja -akkojen anatomiaa vähän realistisempaan suuntaan esim. rintavarustuksen kohdalta.. Matti oli sitten yläasteella tehny samanlaisia koulussa ja sanonu, että tällasia me tehdään aina kotonakin. Soitto kotiinhan sieltä paukahti, tollo Masa :P

Saunamökki olis aikalailla valmis, että varmaan saa ekan kerran kaminat ja kiukaat virittää. Jouluna päästään sitten saunomaan sinne, kivaa. Olis nyt vaan jouluna oikein lunta ja pakkasta, niin olis järvikin jo kunnolla jäässä sitten. Pääsis koirien kanssa sinne juoksemaan ja hiihtämään.

Jaa-a, kai sitä täytyy vaan nostaa perse ylös penkistä ja valmistautua henkisesti päivän härdelliin. Sänky kyllä houkuttelis lujasti, Tino vielä pötkötteleekin siellä tyytyväisen näkösenä. En taida raaskia ruveta petailemaankaan sitä, ettei toiselta mene lämmin peti. Mutta niin, päivä lähtee käyntiin pikkuhiljaa ja toivottavasti jaksan iltaan asti näillä unilla :)

Rakkaus on pitkä hyvän yön suukko.
Se on toivomista.

Rakkaus on epätäydellisyyden kohtaamista ilman syytöksiä.
Se on hyväksymistä.

Rakkaus on tilaisuuden käyttämättä jättämistä silloin kun aika ei ole oikea.
Se on kärsivällisyyttä.

Rakkaus on selkähieronta, joka alkaa hiuksista ja päättyy varpaisiin.
Se on tutkimista.

Rakkaus on, ettei tarvitse sanoa "rakastellaan", koska tietää, mitä toinen toivoo.
Se on ymmärtämistä.

Rakkaus on tilaisuus sanoa "ei", kun luulit olevasi sitoutunut.
Se on uudelleen ajattelua.

Rakkaus on huuli, joka saa yrmeät kasvot repeämään nauruun.
Se on huumoria.

Rakkaus on saada kuulla "Jos lopetat, niin tapan sinut".
Se on himoa.

Rakkaus on nähdä, kuinka tavarat ovat levällään ympäri olohuonetta.
Se on hylkäämistä.

Rakkaus on ensimmäisen kerran huomata, miltä toinen todella näyttää.
Se on totuutta.

Rakkaus on piittaamattomuutta siitä, paljonko kello on, vaikka tietäisi sen.
Se on iloa.

Rakkaus on kädet, jotka tiukentavat otettaan ympärilläsi.
Se on ekstaasia.

Rakkaus on sitä, että kerrot antavasi toisen nukkua, kun joudut lähtemään aamulla aikaisin, ja saat kuulla, että hän toivoo sinun herättävän.
Se on hellyyttä.

Rakkaus on viime yön uni, joka herätessäsi nukkuu käsivarrellasi.
Se on unelmien ja todellisuuden kohtaamista.

Rakkaus on toisen herättämistä . . . . . . . hitaasti.
Se on aistillisuutta.

Rakkaus on sitä, että tiedät, miksi ostit liian suuren sängyn kolme vuotta sitten.
Se on käytännöllisyyttä.

Rakkaus on kaksi ihmistä, jotka vievät vain pienen osan vuoteesta.
Se on läheisyyttä.

Rakkaus on sen tietämistä, että annoit vara-avaimet oikealle ihmiselle.
Se on luottamusta.

Rakkaus on hyvästelyä tietäen, että tulet vielä takaisin.
Se on uskoa.

Rakkaus on käsien laskemista alas ja sanan "särkynyt" todellisen merkityksen tajuamista.
Se on oppitunti inhimillisestä hauraudesta.

Rakkaus on rullalle väännetty hammastahnatuubi.
Se on sopeutumista.

Rakkaus on tuijottamista ulos ikkunasta muistellen eilisiltaa.
Se on mietiskelyä.

Rakkaus on kuulla säätiedotus lumisateesta toivoen, että voisi käpertyä vuoteeseen jonkun kanssa.
Se on yksinäisyyttä.

Rakkaus on tarinoita, joita ei koskaan kerrota.
Se on henkilökohtaista.

Sanot, että joskus vuosien päästä meillä on aikaa
Niin paljon, että voidaan heittäytyä siihen kellumaan.
Viedään kaksoset Turun linnaan ja katsellaan ohi lipuvaa
Ruotsin-laivaa. Se on matkalla Tukholmaan kannellaan
Muitakin, joilla on aikaa.

Odotanko turhaan sua sittenkin?
Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin?
Välimatka piinaa ja painaa mua.
Kuka päättää, ketkä saa onnistua?
Oo siellä jossain mun.

Olen taas kattanut lautaset kahdelle huvikseen vaan,
Vaikka tiedän, että kolmeen viikkoon et oo kotonakaan.
Rakastatko mua vielä, kun olen ruttuinen? Kultaisin
Ilta-aurinko maalaa maailmaan meidätkin kauniimmin.

Odotanko turhaan sua sittenkin?
Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin?
Välimatka piinaa ja painaa mua.
Kuka päättää, ketkä saa onnistua?
Oo siellä jossain mun.

Linja on huono nyt,
Soita taas huomenna.