Nää loppuraskauden hormonihuurut on niin nannaa ja aiheuttaa näköjään melkosia tilanteita.. Joni tuli tänään töistä kotiin ja olin tosi pahalla päällä, vaikkei mitään syytä ollutkaan. Tiuskasin sille vaan, että, "Jääkaapissa on eilistä hernekeittoa, osaat varmaan ite ottaa!" No Joni ihmetteli, että mikä mua vaivaa ja ite tuuletin menemään tuonne Nökön huoneen nojatuoliin lukemaan kirjaa.
Joni sai hernekeittonsa syötyä ja tuli sitten siihen huoneen ovelle kyselemään, että mikä on vialla ja että oonko ite syöny. Meikäläinen ilmoittaa, että turha se on mitään syödä, kun kahden tunnin päästä on taas kuitenkin nälkä ja alan ITKEMÄÄN :PP Joni sitten alkaa nauraa kaksin kerroin, että on mulla itkun aiheet ja itekin olin, että mitä helkkaria? Itkin ja nauroin, niin että happi meinas loppua ja sitten kaikki oli taas hyvin :DD
Joni-parka :P