IRC-Galleria

Kerran kävin kattoon silmiin pimeyttä.
Sama mitä teen, niin se pysyy läsnä.
Ypöyksin maailmas synkäs, pimeessä.
Siks onki pieni ihme, et oon tänään tässä.
Ei ketään kelle nauraa, ei ketään kelle huutaa.
En uskaltanu nukkuu, joutu painajaisii tuijottaa.
Monelt meni luottoystävät, ku selkään puukottaa.
Sen jälkeen sama paska läpi uuestaan.
Sitten se iski, pakko alkaa vähän toimia.
Et voi vail pohjakosketusta ruisia.
Nykyään se on mä, joka laivaa ohjaa.
Mää, joka päätän mihin mun päivät johtaa.
Valmiina kohtaan, päähän tippuu vaan sontaa.
Mut meno se, et oon valmiin sen voittaan.
Jos en kulkis täl valaistul polul selkä suorana,
ihan sama, jos oisin syntyny kuolleena.