En oo nukkunu viä silmäystäkää.
Aluksi oli niin kova väsy ettei tullu uni, nyt ei enää väsytäkkää.
Onneksi pääsee puhelimella nettiin,
voi sängyssä maata ja nörätä, itse viihdytän googlaamalla sanoja etsien uusia hyviä runoja, blogeja, askartelu- tai käsityömalleja..
Huh kun kuulostaa tylsältä ja omituiselta, ehkä pitäisi hommata elämä.
Tai olla kertomatta näistä kummallisuuksistani..
Niska kipeä kun pään alla tämä paksumpi tyyny,
oma littanatyynyni on Netan alla enkä uskalla ryöstää sitä.
Vaikka tyttö pyöriikin unissaan,
miten se liikerata kuitenki pysyy tuossa tyynyn päällä..
Täällä on liian hiljaista,
kuuluu vain Netan hengitys ja pyörimiset,
välillä se unissaan hetken itkuttaa ja hetki sitten naurahdin kun juttuaki tuli.
Ja sitten tuo tasainen lämpöpatterin humina.
Pihaltakaan ei kuulu vielä oikein mitään,
joku aika sitten lähti pihasta auto, nyt vain pari säveltä linnunlaulua silloin tällöin.
Puiden oksatkaan ei heilu,
vanhojen retroaikaisten verhojen läpi näkyy niiden ääriviivat,
ihmekkään kun unentulo viivästyy ku ei ole pimeä.
Tekisi mieli nousta, mennä laittamaan radio päälle ja keittää kahvia, aloittaa aamu.
Mutta ei vielä kello ole niin paljon.
Pieni rakkaudenkaipuu.
Ei tarvisi pikkutunneilla tällaisia hassuja miettiä,
jos yöllä heräisi eikä saisi unta,
sitä vain painautuisi toisen viereen kuuntelemaan nukkuvan tasaista tuhinaa,
ja luulisin että nukahtaisi siihen unenpöpperöiseen tuoksuun.
Kyllähän siis Nettakin nukkuu vieressä, mutta se on liian eloisa nukkuja.
Ei siinä paljon halia saa ettei toista herätä,
ja peitotkin potkitaan pois saati sitten aamuyökukkujaäiti.
Mutta en lähde Haku Päälle, tulkaa kotoa hakemaan.
Jos hiippailisi keittämään kupin teetä,
ilman radiomelua, ja koittaisi sitten nukahtaa. Hyviä öitä ja huomenta.