pimeällä polulla katuvalot turvana
lumi tippuu pilvistä
pakkanen maistelee poskia ja nenänpäätä
ei minun silti ole kylmä
"et koskaan saa niin paljon hellyyttä kuin lumisateella, tuhansia tuhansia hetkituhansia"
hymyilyttää sillä runo on oikeassa
tunne on kuin lentäisi
hiutaleiden seassa keijujen kanssa
kimaltava ja pumpulisen kevyt mekko
tanssin oksalta oksalle
jääpuikosta kuurankukkaan ja toiseen
pakkasukon korvalle
yksinäinen kulkija pimeällä polulla
katselee lumihiutaleiden leijumista
se hymyilee
tipahdan silmäkulmaan ja sulan lämmöstä
tuhansia tuhansia hetkituhansia