IRC-Galleria

Kaikki vanha ja rakas katoaa,
en haluis päästää irti,
en haluis unohtaa.

Uutta mahollisuutta tulee,
mut onko se sit ratkasu kaikkeen ?

Vaik vanhat jutut joskus tympii,
ei silti haluis ain vaan laittaa muiden piikkiin.
Vika on mus ja mun asentees,
oon ajatellu väärin,
ja haluisin pyytää muilta anteeks.

Vaik musta tuntuuki pahalta,
mut haluisin silti vähä erkaantua.
Ehkä olla rauhas vaan,
ehken kuitenkaan.

Muhun sattuu ulkoisesti,
mut viel enemmän sisäisesti.
Muut ei huomaa,
jos mua joku painaa,
tai sit niit ei vois vähempää enää kiinnostaa.

Oliko tää muka nyt täs,
mehän toisillemme vannottiin,
ei jätetä tätä ikinä,
silmästä silmään katsottiin,
itkettiin,
ja naurettiin.

Lopulta toisillemme luvattiin,
tää on pysyvää,
ja meidän voimaa ei riko mikään.

.. mut kuinkas kävikään ?