Joskus on hetkiä, joiden toivoisi jo olevan ohitse.
Joskus on päiviä jolloin toivoisi, ettei olisi herännytkään.
On aikoja, kun ei tahtoisi olla olemassakaan.
Ja kun puhumme minun elämästä,
näitä hetkiä, päiviä ja aikoja on paljon.
Välillä toivon, että voisin vain nukahtaa ohi vaikeiden aikojen ja herätä onnellisena,
ilman ongelmia.
Herätä unelmaan.
Se ei kuitenkaan onnistu ja tiedän sen.
Aina joskus nautin elämän pienistä, arkisista asioista. Hymyilen. Nauran.
Mutta sitten tulee myös elämän arkiset surut ja ongelmat. Murrun.
Minulla on oikeastaan vain yksi kysymys, yksi asia joka mietityttää.
Mitä järkeä tässä on ?