Tuntuu vaan että en pääse jatkamaan elämää mitenkään eteenpäin,vaikka se olisi vaan parempi mulle. Kai sitä saa jonkun aikaa talloa paikoillaan ja miettiä menneitä. Kuten tänään olen tehnyt.
Sitähän sanotaan että se mikä ei tapa niin vahvistaa,kai se sitten on niiin.
Ei vaan jaksa toivoa enää turhia, en tiedä uskallanko enää luottaa. Uskallanko enää rakastaa.
Voinko enää rakastaa ketään muuta?
Olen maailman onnellisin ihminen jos tästä selviän hengissä yli.Olen henkisesti todella rikki, jotenkin kun pääsis nyt täältä pohjalta ylöspäin.Ehkä jonain päivänä tämäkin pieni vielä ponnistaa ja korkealle. Silloin mua ei ole estämässä enää mikään :)
Pitipä taas vähän avautua.helpotti kummasta. Vonne parka on saanut kuunnella jo muutaman päivän. Kiitos sulle Vonne. Olet tärkeä
