Rin tuijotti kylmää valoa loistavaa tietokoneruutua.
Hän kaipasi jotain toimintaa.
Miten pystyikään olemaan niin hemmetin tylsistyneesti toimeton? Jotenkin tuntui että siinä tilassa missä hän oli, joku muu kuin hän olisi jo keksinyt aikoja sitten tekemistä. Olihan hän itse suuressa talossaan aivan, aivan, aivan yksin.
Eikä silti tekemistä.
Vaikka hän olisi voinut periaatteessa tehdä vaikka mitä.
Rin selasi kaikki nettisivut jotka tiesi olevan edes hieman kiinnostavia ja kuunteli musiikkia jota ei koskaan kuuntelisi normaalissa tilanteessa. Silti oli aivan hemmetin tylsää.
Yksinkertaisesti tekemisen motivaatio puuttui.
Edelliset pari päivää oli mennyt nukkumalla. Hän oli tuntenut itsensä niin masentuneeksi ettei jaksanut tehdä mitään ja oli vaan vajonnut epämääräiseen unen ja reaalimaailman sekaiseen olotilaan. Se teki heräämisestä vaikeaa - et nukkunut muttet ollut hereilläkään. Miten siitä herätään?
Kun ajatukset olivat aivan tarpeeksi kauan häntä vaivanneet, päätti Rin häipyä.
Lähteä vaikka kävelylle.
Katsoessaan ulos Rin tajusi että ulkona sataa. Hän tuhahti närkästyneenä ja kohautti olkiaan. Ei pieni sade niin paljoa haitannut.
Hetken kuluttua viherhiuksinen tyttö astui ulos talostaan ja veti syvään henkeä, lähtien kävelemään eteenpäin.
Sade oli kylmä.
***************
Rinin kuva - http://i38.photobucket.com/albums/e137/SoScrip/Rin.jpg (en ole piirtänyt itse, mutta muokannut)