IRC-Galleria

Lithium makasi sängyllään.
Hänen valkeat hiuksensa lepäilivät tyynyllä heilahdellen aina vähän väliä tytön mukana, kun musiikki antai pieneen heilahdukseen tahtia. Peitto oli puoliksi lattialla ja toinen käsi tyynyn alla - aamu oli ilmoittanut tulostaan pienin valonsätein jotka tirkistivät sälekaihdinten väleistä.
Mutta mitäpä hän turhaan heräilemään, olihan sitä vasta aamu.
Aamut eivät olleet häntä varten - tai olivat kunhan sai vaan makoilla sängyssä ja kuunnella musiikkia.

Lähestyvät askeleet saivat tytön havahtumaan juuri alkavasta unesta, ja kärttyisesti hän nousi iskumaan pörröttäen hiuksiaan. Musiikki soljui yhä hänen kuulokkeissaan, mutta se ei sillä hetkellä ollut pääasia.
Musiikki kuulosti parhaimmalta kun se juuri oli pääasia.

Vaativa ääni ja katse kehottivat häntä nousemaan ylös, ja tytö teki kuin käskettyä.
Äänessä ei kuulunut sanoja. Musiikki peitti ne.

Väsynyt tyttö vaelsi kylpyhuoneeseen ja tuijotti peiliä.

Kuinka hän vihasikaan aamuja, kun ei saanut nukkua.