Sid makasi hiljaa sängyllään. Kello oli jo vaikka mitä, ja häntä vähän ehkä väsytti - ongelmana vaan oli ettei hän saanut unta. Äskeisistä tapahtumista oli ollut vain hetki, ja ikkuna oli auki lähtijän jäljiltä.
Miksi kaikki häipyivät ikkunoista? Se oli aivan liian dramaattista ynnä muuta, varsinkin kun ovet on keksitty myös.
Hänen rakas Pääkallokiitäjänsä oli lähtenyt ikkunasta, niin kuin jokaisen yhteisesti vietetyn yön jälkeen. Vain tullakseen joku yö uudelleen takaisin, vaikka hän kuinka yrittäisi estää sitä. Taas.
Sid ei voinut itselleen mitään. Sairas.
Hän oli sairas, sairas kun päästi Pääkallokiitäjän olemaan. Elämään - hänen kauttaan.
Koska aurinkokin pilkkasi häntä ikkunoitten läpi, päätti ruskeahiuksinen nuori mies nousta ylös. Jossain soi
["..I go around a time or two, just to waste my time with you.."]
radio, varmaan vastakkaisissa kerrostaloissa. Sillä hetkellä hän vihasi että myös piti siitä kappaleesta. Vähän niin kuin Pääkallokiitäjästä - ainoa vaan että hän RAKASTI Pääkallokiitäjää, vaikka häpesikin sen myöntää.
Onneksi suihkussa hänen tarvitsi vain kuunnella, kuinka vesipisarat pirstoutuivat vartaloon.
///////////////////
http://i38.photobucket.com/albums/e137/SoScrip/sid.png - Sid, taas muokkaama muttei tekemä.