IRC-Galleria

mitä tapahtuu sinä päivänä, kun huomaakin olevansa varsin vanha? ihan näin teoreettisena kysymyksenä, ei sillä, että itse kehtaisin niin tunnustaa tuntevani :) Onko olemassa jotain ihmeparannus-nuorennus-tehokkuuden ja voimavarojen triplaus-eliksiiriä, joka auttaisi selviämään arjen ylitsepääsemättömistö ongelmista, kuten luennoilla hereillä pysymisestä ja krapulan aiheuttamista en-saa-puettua-itselleni-sukkia-kankeista päivistä, jotka vain lisääntyvät (ja pitenevät) vuosirenkaiden (ja vyötärön) lisääntymisen myötä? ja entäs ne täysin aiheettomat luulotaudit, kun luulee paikkoja kolottavan tai voivansa kaatua pyörällä (sehän on jo tilastollisesti mahdotonta näin vetreässä iässä?) tai on havaitsevinaan vaatteiden pienentyvän kaapissa, teini-ikäisten aina vain nuorenevan ja alkaa ajattelemaan (ei sentään ääneen, meidän kaikkien onneksi) lausein: silloin kuin minä olin nuori...
entä, kun iskee se vaihe, ettei enää jaksa juhlia? huomaa istuvansa baarissa ympärillään (aivan liian nuoria) tuntemattomia ihmisiä, katsovansa kelloa vähintään viiden minuutin välein siinä toivossa, että se kohta jo olisi nyt-kehtaan-lähteä-kotiin-tuntematta-itseäni-tylsäksi verran. kaikki ennen kavereiksesi tunnustautuneet viettävät koti-iltaa perheidensä (siis minkä?!) kanssa pohtien, mille kohtaa kasvimaata kylvävät perunapenkin tulevana kesänä. vähitellen itsekin huomaa, ettei ole järkeä, halua, eikä terveyttä pitää hauskaa.

vanhuus iskee vasta vanhana, eikö niin...?


ja nuorena pitää siis juhlia :D