IRC-Galleria

kauan olen miettinyt mitä tapahtuisikaan ilman hyviä ystäviä, ilman läheisiä perheen jäseniä. Jaksaisinko täällä ollakkaan ilman ketään läheistä. Onneksi on olemassa läheisiä ystäviä jotka ymmärtävät vaikka elämä välillä potkii päähän ja perhe joka käskee jatkamaan eteenpäin vaikka kaikki ei menisi niinkuin on suunnitellut, koska elämä ei mene koskaan niin.... kuin on suunnitellut.
Mutta pitää olla kiitollinen siitä mitä on, varsinkin jos on joku jolle puhua voi ja joku joka ymmärtää voi.

mä lupasin sua suojella, mutta mitä sitten tapahtuikaan sitä tiedä en. Mitä mun päässä liikkuikaan kun sä lähdit tästä maailmasta. En pystynyt sua suojelemaan sitä anteeksi en pysty antamaan... itselleni.... Siitä kauan on mutta unohda en... vaikka kuinka kauan aikaa kuluu niin unohda en. Ovi avautuu ja katson että sä palaat mun luo, kunnes tajuun ettet palaa enää tähän maailmaan.
Se on se karu totuus mitä uskoa en voi ennen kuin tavataan taas... taivaassa... Jos en helvettiin mä päädy tän elämän loputtua. Sitä tiedä en. En lupaa enää mitään mitä en voi pitää eikä sekään enää auta kun kerran sen oon pettänyt. Se on se karu totuus...