IRC-Galleria

Kun oli tylsää niin piti kirjoitella..





On syksyinen ilta ihmisten mielestä kaunis ilta lähteä vaikka katselemaan auringonlaskua rantakallioille, sitä se minunkin mielestäni olisi ehkä joskus ollut.
vaan ei ole enää.. Istuessani huoneeni nurkassa luen sinulta saamiani kirjeitä, kirjeitä joissa sinä ja minä olemme vielä rakastavaisia..
Palaan mielessäni niihin hetkiin kun meillä vielä oli sitä mitä varjella, sitä mikä meitä yhdisti.
Istun puiston penkillä katsellen jonnekkin kaukaisuuteen, sitten huomaan sinun tulevan penkin vieree ja kysyt "Saako tähän istua?" Vastaan vaisusti "Kyllä" Istuudut penkille ja alat lukemaan jotain lehteä.
Puhelimeni soi, vastaan ja kuunneltuani Anun asian, suljen puhelimeni vaikka kyynelten sumentamin silmin sitä on vaikea tehdä, katsot minuun ja kysyt "Mikä hätänä?" Vastaan "Ei mikään, tyttöystävä kertoi juuri haluavansa erota ja että minun täytyy hankkia jotain parempaa kuin hän" katsot minuun ymmärtäväisesti ja sanot "Ymmärrän, haluaisitko keskustella tästä vaikka tuolla läheisessä kahvilassa?"
Nyökkään vaisusti ja lähden kävelemään perässäsi läheiseen kahvilaan.
Istuudun kahvilan penkille, ja esittelen itseni, sinä kerrot nimeksesi Jenna nyökkään vain vaisusti.. aloitat keskustelun kysymällä "Minkä takia tyttöystäväsi jätti sinut?" Vastaan itkun partaalla "Koska hänen mielestään en ole tarpeeksi hyvä hänelle, ja että hän haluaa jonkun joka on hänen arvoisensa" Jenna katsoo minua silmiin ja totetaa "Mielestäni sinussa ei ole mitään vikaa, tyttöystäväsi ei vain osannut arvostaa sinua"
Hymyilen pienesti Jennalle, ja ehdotan että vaihdamme puhelin numeroita, hän suostuu oikein iloisen näköisenä.
Tapaamme monesti puistossa ja missä milloinkin törmäämme kunnes Torstai iltana, Sovimme että menemme seuraavana iltana elokuviin katsomaan "Rakkautta ja piikkilankaa" elokuvan
Jokin jennassa vetää minua puoleensa, laittaudun koko aamun ja päivän häntä varten. Viimein lähden kävelemään elokuvateatterin eteen odottelemaan Jennaa.
Jenna tulee hieman myöhässä, Katson häntä pitkään, hänen kauniit kuparin väriset hiuksensa liikkuvat kevyesti tuulessa, olet selvästi laittanut parastasi ajattelen kun huomaan farkkujesi olevan aivan uudet.
Menemme ostamaan liput ja minä ystävällisesti ehdotan että voisin maksaa kummankin lipun, Nyökkäät vain merkiksi siitä että asia sovittu
Menemme mahdollisimman taakse katsomaan elokuvaa koska et halua istua eturivissä
Elokuvan ollessa Puolessa välissä laitat kätesi kädelleni, kavahdan sitä kysyt "Mikä hätänä?" Vastaan "Ei mikään, miksi teit noin?"
Jenna vastaa hymyillen "Koska.. Koska pidän sinusta, Olen pitänyt siitä asti kun tapasimme"
Otan laukkuni ja lähden juosten pois salista
Elokuvateatterista kauas päästyäni kävelen loppumatkan kotiini ja laitan juuri hupparini sängylleni kun huomaan kännykkääni tulleen viestin
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikyttää <3llä Jenna"
Kaadun sängylle ja mietin mitä Jenna minussa näkee, vastaan kuitenkin hänen viestiinsä:
"Sori kun vastaan vasta nyt, ei se haittaa että pidät minusta, mutta pidätkö vain kaverina? vai?"
Et vastaa viestiini joten alan nukkumaan
Seuraavana aamuna puhelimeni soi, soittaja on Jenna.
Vastaan "Moi"
Jenna sanoo hengästyneenä "Terve voisinko tulla nyt käymään teillä kun odottelen junaa takaisin kotiin?"
Vastaan hätäisesti "Joo, siis tottakai tule vain, tiedätkö osoitteeni?!"
Jenna naurahtaa ja sanoo, Kyllä, olen kymmenen minuutin päästä teillä
Ovikello soi, juoksen yläkerrasta portaat nopeasti alas, ja avaan oven. Hämmästyneenä katson Jennaa joka ojentaa minulle kauniin kimpun "metsäkukkia"
Otan kimpun vastaan ja pyydän Jennan sisään, Vien kukat keittiöön ja käsken jennan mennä yläkertaan huoneeseeni odottamaan minua
Asetan kukat kauniiseen maljakkoon ja lähden yläkertaan Jennan luo.
Kävellessäni portaita ylös, alan ajattelemaan jennaa, lähestyessäni avoinna olevaa huoneeni ovea huomaan kuinka kaunis Jenna on, Pitkään aikaan en ole tuntenut vetoa ketään kohtaan.
Katselet ikkunastani ulos ja olet omissa ajatuksissasi, keskeytän ajattelusi ja sanon "Sä oot kaunis"
Käännähdät ympäri ja hymyillen vastaat minulle "Kiitos samoin"
Kävelet minua kohti ja otat minut hellään syleilyyn, ajattelen mielessäni kuinka ihanaa olisikaan jäädä tähän, tuntea tuo ihana hajuvetesi tuoksu.
Istuudun sängylleni ja sinä istut vierelleni, kerrot kuinka olet ajatellut minua, ja halunnut sanoa minulle sen mutta et ole koskaan uskaltanut sanoa sitä minulle.
Kerron sinullle kuinka kovasti olen ajatellut millaista olisi jälleen kerran rakastaa, tai tuntea itsensä rakastetuksi.
Katsot minua suoraan silmiin ja suutelet minua hellästi, suutelen sinua takaisin.
Ennen lähtöäsi kerrot kuinka paljon minua rakastat kysyn sinulta haluaisitko olla ehkä enemmänkin kuin vain ystävä?
Nyökkäät ja sanot minulle ettemme koskaan eroaisi, suutelet vielä viimeisen kerran ennen junaan nousemistasi suudelma on pitkä ja upea. Nouset junaan ja lähetät minulle junan ikkunasta lentosuudelmia..
Katselen junaasemalta kun juna lähtee liikkeelle, juoksen junan vierellä koska haluaisin vielä sanoa sen sinulle
en silloin tiennyt että se oli viimeinen kerta kun näin sinut..
Seuraavana aamuna puhelimeni soi, se on äitisi hän kertoo sinun joutuneen vakavaan onnettomuuteen, Pakkaan laukkuni nopeasti ja lähden taksilla sairaalaan jossa äitisi jo odottaa minua, nään hänen itkeneen kysyn, "Miten Jenna voi?!" Äitisi kertoo minulle että mitään ei enää ollut tehtävissä, sinä olit kuollut, en voinut uskoa sitä, putosin polvilleni lattialle ja sanon "Onko..Onko jenna oikeasti kuollut?" Äitisi vastaa minulle "Kyllä on, voit mennä katsomaan häntä vielä kerran" Kävelen hitaasti huoneeseen jossa Jenna makaa sairaalan sängyllä kuolleena..
Kävelen Jennan ruumiin vierelle ja tunnen kyyneleen valuvan poskelleni, Silitän hiuksiasi, Otan kädestäsi kiinni vaikka se onkin jo kylmä.
Itken vierelläsi ja kerron sinulle kuinka paljon sinua rakastan ja tulen aina rakastamaan, suutelen sinun hiuksiasi vielä viimeisen kerran.
Lähden huoneesta kyyneleitä silmissä, miten juuri minun rakkaani, miksi juuri hän, miksei joku muu, nuo kysymykset mielessäni poistuin huoneesta,
Mennessäni viikon päästä Jennan hautajaisiin, itkin itkin vuolaammin kuin koskaan jotkut Jennan tutuista kertoivat suruvalitteluja, poistuin vähäksi aikaa sivummalle koska en kyynelten sumentamin silmin nähnyt mitään. Olin viimeinen kuka vei kukkia Jennan haudalle, takeltelin "Muistoissani, sydämmessäni sinä olet yhä kanssani" Laskin kukat Jennan haudalle ja lähdin kävelemään pois Jennan haudalta, pois koko hautausmaalta, Jenna oli kuollut, Minäkin olin ainakin minun sydämmeni oli kuollut.