IRC-Galleria

• Kun tyttö tönäisee tai lyö sinua, halaa tiukasti, äläkä päästä irti
• Kun tyttö on hiljainen, kysy häneltä, mikä on hätänä
• Kun tyttö on lähdössä luotasi, vedä hänet takaisin viereesi
• Kun tyttö sanoo rakastavansa sinua, hän todella rakastaa sinua, enemmän kuin voit uskoakaan
• Kun tyttö kaipaa sinua, häneen sattuu
• Kun särjet tytön sydämen, tuska ei katoa koskaan
• Kun hän on vihainen, halaa lujaa äläkä päästä irti
• Kun hän sanoo olevansa ok, älä usko, vaan puhu hänen kanssaan

Mitä tekisit jos
1. Näkisit minun suutelevan tyttöä kujalla
2. Kuolisin sinun silmiesi edessä
3. Kuulisit tehneeni itsemurhan päivänä jona riitelimme
4. Kuulisit vanhempieni eronneen
5. Lukisit lehdestä minun kadonneen
6. Kuulisit minun olevan sarjamurhaaja
7. Ja olisit seuraava uhrini
8. Olisin muuttanut toiselle puolelle maapalloa
9. Suuttuisin sinulle siitä että nakkasit minut lumeen
10. Käskisin sun kopioida tämän päiväkirjaas että pääsen kostamaan?

RAKASTAN SUA NII PALJO!!!

Sä oot niin hassu mun höpönassu



Oot ainut laatunen susta haluun pitää kiinni aina



Sun katseessas sitä toivoa, sitä onnea joka saa minut tuntemaan itseni tarpeelliseksi


Älä lähde pois mä tarviin sua vielä

Vaikka kaikesta tapahtuneesta on yli puoli vuotta, silti tietynlainen kaiho ja ikävä, lähinnä tunnetta eikä ihmistä kohtaan, on voimassa.

En ajattele häntä kusipäänä, vaikka sellainen hän onkin. Tavallaan tiedostan sen kuinka törkeä, inhottava, ärsyttävä, itsekäs, itseriittoinen ja loukkaava ihminen hän on. Tai ehkä mieleni ajattelee, mutta ei sydämeni tai sieluni. Ne näkevät edelleen vain sen minkä mielikin tahtoisi nähdä, tai tahtoisi olevan.

Kuvatkaan eivät merkitse mitään. Ehkä hieman huvittuneisuutta ulkonäön takia, ja ehkä hieman halveksuntaa, sillä kuvat saavat mieleni ajattelemaan kaiken pinnallisen, sanat, teot, olemuksen.

Muistoja, niitä hyviä, on vain muutama viisi? En tiedä. Kuitenkin liian vähän, eikä mieleni suostu käsittämään mitä hänessä oikein näin. Sydäntäni ei kuitenkaan mitä hänessä näin, vaan vaan se kuinka paljon. Ehkä kahdeksan kuukauden jälkeen en ajattele häntä enää miltei päivittäin, mutta edelleen viikottain.

Hänen jälkeensä ei ole ollut ketään. Tällä hetkellä tuntuu ettei edes ole toista hänen kaltaistaan. Tuntuu etten voi enää koskaan löytää ketään, joka sytyttäisi yhtä suurta, mutta ristiriitaista paloa sisälläni. Löydän aina mielestäni niitä sanoja, jotka saavat minut hymyilemään, sekä onnellisessa että halveksuvassa mielessä.

Tuntuu oudolta, että kaikki muut jotka hänen kanssaan ovat edelleen tekemisissä, pitävät häntä ärsyttävänä ja valittavat hänestä minulle. Oman mieleni, tai oikeastaan sydämeni perukoilla en ajattele häntä laisinkaan ärsyttävänä. Minulle hän on edelleen juuri sitä, kesää ja hiekkarantaa, pullonpyöritystä, polkupyöriä, ja niitä epämääräisiä ja kyseenalaisia asioita, jotka silti lämmittävät sydäntäni ja pitävät sen hereillä.

En koskaan voi olla ajattelematta sitä mahdollisuutta, että muut eivät olisikaan alkaneet mennä virran mukana ja "ollut kusessa" häneen, koska muutkin olivat. Kunpa niin olisi sanonut vain ne jotka hänestä oikeasti pitivät, mukaanlukien minä. En voi olla ajattelematta sitä, missä nyt olisin ja kenen kanssa, missä hän olisi ja kenen kanssa, jos niin olisi. Enkä todellakaan voi olla haaveilematta, että olisin "vanhan hänen" kanssaan, ennen kuin hänellä itsetunto kohosi turhan paljon sen takia, että niin monet tytöt hänestä tykkäsivät.

En puhu näistä asioista ystävilleni. En kirjoita näistä asioista päiväkirjaani. En vihjaa näistä asioista mitään kenellekkään, vaan haukun häntä muiden mukana. Sillä kehtaan väittää, että olin miltei rakastunut häneen, ja kehtaan väittää että tykkäsin hänestä enemmän kuin kukaan muu.

on nii hauska tunti että huh huh, opettaja kiljuu pojjille että musiikki pois ja tytöt sai mennä "omille" sivuille^^
Ei ois millää jaksanu herätä aamulla mut.. ähh..

Kunnon suunnitelmat mulla ja kaisulla siitä meijä TET viikosta :D
No ainaki juna matkasta tulee hauska!

Kuka halluu että soitan tänää tai tällä viikolla???

Vaikka rakastin sinua, hyvästi
Joka päivä oli täynnä taistelua
Tästä lähtien minun pitää asua yksin
En aio itkeä enää..

Puhuakseni totta, se sattuu ja on tuskallista ja olen yksinäinen
Mutta tahdon teeskennellä vahvaa edes sinulle
Olen pahoillani, sanottuani tuon meidän pitäisi hymyillä kun eroamme
Olen niin tyhmä, olen ainoa joka tahtoo itkeä

Koska olen nähnyt niin monet erilaiset kasvot sinusta
Tajusin heti; syy ei ole että olisin kyllästynyt sinuun
Mutta mieluummin kuin elää samalla menettäen asioita,
Sanoa "onnea" ja kulkea eri teitä on..

Hyvästi, nähdään uudestaan, toivon että pysyt terveenä
En aio unohtaa sinua, ikinä
Hyvästi, me voimme nähdä toisemme vielä uudestaan, eikö niin?
Se on lupaus! Tiukka lupaus

Heinäkuun kahdeksas, meidän kolmannennen kuukauden päivänä
Muistatko?
Päivä jolloin tapasimme ensi kerran
Sinä katsoit maahan itkien vaivaantuneena

Joka päivä oli niin hauska, en tiedä mitä tehdä
Vaikka ne olivat lyhyitä, olin iloinen
Olin iloinen, mutta...

Koska olen nähnyt niin monet erilaiset kasvot sinusta
Tajusin heti; syy ei ole että olisin kyllästynyt sinuun
Mutta mieluummin kuin elää samalla menettäen asioita,
Eikö ole parempi sanoa "onnea" ja kulkea eri teitä?

Toivon näiltä että ne pitävät lupauksemme yhdessä sotkematta niitä vielä
Päivään kunnes voimme nauraa uudelleen, antaa meidän olla kaksi jotka eivät ohita toisiaan
Päivään kunnes voimme nauraa uudelleen

Hyvästi, nähdään uudestaan, toivon että pysyt terveenä
En aio unohtaa sinua, ikinä
Hyvästi, me voimme nähdä toisemme vielä uudestaan, eikö niin?
Se on lupaus! Tiukka lupaus

Hyvästi, nähdään uudestaan, toivon että pysyt terveenä
Hyvästi, me voimme nähdä toisemme vielä uudestaan, eikö niin?

Sinusta, jota rakastan, tulee todella tärkeä muisto.

Olen niin yksinäinen että voin kuolla, eikä äänesi silti lähde mielestäni

Tie jota kävelimme yhdessä
silloin on kadonnut.
Aina me kävelimme, voinko
joskus vielä tavata sinut?

Vienosti kaltevan kukkulan
huipulla, lumi hiljaa
putoilee. Minä ymmärrän,
etten voi tavoittaa sinua,
vielä.
Huoneessasi on nyt
yksinäinen kukka
jonkalaista rakastit.
Päivä viime vuoden
viimeisestä lumesta,
lupaus tiukasti
vastavuoroinen.
Kun muistelin, se alkoi
sulaa, ja virtasi
kämmeneltäni.

Aivan yksin ikkunalla,
vain tuijottamassa lunta,
sinä aikana muistan sinut.
Lasin läpi, minä kutsun
sinua takaisin, ja annan
sinulle viimeisen
suudelman.

Hei, hymyile. Älä itke
enää.
Täältä käsin, aina, minä
katselen sinua.

Kirkkauden rauhalliset
värit sisällä kaupungin
valkeuden.
Sinä näit vuodenajan
lopulliset värit.
Kyynel putoaa, todellisuus
on raakaa, eikö olekin?

Sinä näit vuodenajan
lopulliset värit.
Neljä vuodenaikaa ja sinun
värisi liian pian
katoavat.
Lumi sulaa, kadunkulmalla,
kukat kukkivat.
Sinä näet "värisävyjen"
pehmeästi liukenevan .
Päivä tämän vuoden
viimeisestä lumesta.
Kadunkulmalla, yksinäinen
kukka.
Kun katson taivaalle,
viimeinen lumi virtaa
kämmeneltäni.

Kuka muistaa Miyavin Pakkahuoneen keikan Viimisen Biisin nimen??
Olisin kiitollinen jos joku muistaisi sen

Kiitos ku oot olemassa, sä et tiiä kui paljo mä toivoin tätä,
Oot ihminen joho mä luotan, luotan kaiken sen jälkeen
Kukaa ei oo ikinä korvannu sua, mä toivon ettei meijä välille tuu enää mitää kahdenvuoden jälkeenki must tuntuu että ei olla oltuu hetkeekää erossa
kiitti ku oot jaksanu tukee ja kuunnella
Toivottavasti nähään
Ja otetaa tää
ohimenny pari vuotta äkkii takas,

Lovetan sua, oot tosi tärkee ilman sua tässä ei ois mitää järkee