IRC-Galleria

Isä vaati pojaltaan paljon, muun muassa oppisaavutuksia,
voimaharjoituksia, korosti, että muuten saisi vittuun suksia.
Äiti salaa poikaa tapaili, hellästi hymyili ja puhui, avaruudesta,
maailmasta uudesta, uudesta tulevaisuudesta.
Poika vaan tähtiä piirteli, tähtiin itsensä kuvitteli. Oli tähtitaivaan,
tähtien vanki, tähtien kasvatti. Tähdistä yhden hän valitsi, Siriuksen
näin saalisti ja Siriusta hän ajatteli kun isä häntä pahoinpiteli.
Kasvoi poika, kului vuodet, hän oli parhaana luokallaan. Oppikirjoja
hän selaili, vaikka isä piinas urheilullaan. Ei saanut isä tulevaa
upseeria, ei saanut näköistään lasta. Kohta myös pojan äiti kuoli,
kesken omaa aikaansa parasta. Silloin vasta kun peitteli multaan,
poika äidin isän kanssa. Silloin menetti tuen ja turvan, sen ainoan
oman rakkaansa. Uni huononi pojalla hetkessä, äidin haudalla öisin
kulki. Tähtitaivasta taas tutkaili, omaa tähteänsä rukoili.
Oli uneton, kalpea, haluton. Koulussakin huonosti meni. Elämä suistui
raiteiltaan, hänen terveyskin heikkeni. Nyt oli vaan tähtitaivas, oudot
kuviot ja harhat. Poikaa vaivas skitsofrenia ja sairaala ei ole mikään
taivas. Nyt murtui isä pojastaan, tuli teeskentelemätön huoli ja hätä.
"Vaikka mitä tapahtuu maailmassa, en sua ikinä yksin näin jätä. Käyn
luonasi vierailemassa, kanssasi puhumassa, ja kaikkia näitä vuosia
anteeksi anomassa, et ole yksin maailmassa." Poika sanoi: "Ei miehet
itke, ota kamasi ja pois lähde. Luona Sirius-tähden äiti on ja sinne
minäkin nyt lähden." Kului tästä vuosi, kun lehdistä luettiin, että
vanha mies murhattiin. Ja tähti ruumiseen ja seinälle verellä piirrettiin.