Onni tuo maailman vaikein asia.
Sitä kiertää niinku kasia.
Sitä tyhjentää niinku lasia.
Ja suurimmaks osaks se on pandoran rasias.
Se on siellä, visusti piilos.
Se, et oon saanu kokee onnee nii, kiitos.
Kyl mä tyydyn jo tähän, mut voisin silti ottaa sitä lisää
ees vähän...
Tähän sydämeen se mitä sieltä tulee sen kertoo kynälleen.
Ja kynä puhuu puolestaan, ilman onnee elää pelkästään kuolemaa.
Ja näin ne nuoret kuolee nuorena ja jossei tänään niin viimeistään huomenna.
Ja kun mä avaan mun silmäluomea ei posiitiviset ajatukset mua huojenna.
Miksi onnee on niin vaikee saada ja kun se tulee miksei aika voi laahaa.
Ja miksei sitä voi saada enempää? ja miks sen tajuu vast kun sen menettää?