Esi-isät aikoinaan, vankkuri elämään joutuivat vaan.
Hylkiöinä ja pelottelu kappaleena kulkivat, taivas kattonaan.
Luonto ja jumala armeliaimpia olivat, vaikka kovia kokivat.
Tiensä vähemmistönä raivasivat ja parempaa seuraaville toivoivat.
He kestivät kaiken kovan, mitä tuli. Sitkeys ihmisten sydäntä suli.
Seurasi vankkuri elämästä parempaa, sukupolvi näki mahdollisuuden maailman. Jumala valittua kansaansa johdatti, myös kumarti helvetti. Tämä päivä, vähemmistöjen, kenties parempi huominen. Vankkuri elämä jatkuu, puheissa ihmisten. Taistella täytyy,seuraavien sukupolvien.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 01.03.
- olisikohan järkee??? 02.07.
- [Ei aihetta] 13.03.
- VANKKURI ELÄMÄÄ 06.03.
- yksinäisyys 05.03.
- saavuttamaton 05.03.
- Runo :katkeruus... 05.03.
- niin kaukana, mutta kuitenkin lähellä! 05.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
-
▼
2008 (8)
- ▶ heinäkuu 2008 (2)
- ▶ maaliskuu 2008 (6)