Aukaiset kohtalomme,
näytät tien.
En saa sinusta muutakaan.
Lauseen muotoilen,
murtuneena eteeni jää
vaiennut ikuisuus,
sana viimeinen.
Lauseet kateuden
nyt tahdon kadottaa.
Vien sen kaiken
ulos totuutena.
Muisto tuijottaa
hukkuneita katseitaan.
Sen vuodatan loppuun.
Yksin valheiden
sirpaleina eteeni jää
vangittu ikuisuus
sana viimeinen.
Vien sen kaiken
sanattomaan ajan painajaiseen.
Vaiennut kaipaus
kaikuu
hiljaa sisälläni.
Niin autioina
huokaavat
menneisyyden haaveet
kadonneet.
Hiljaiseen
kärsimykseen
painan pään.
Nyt tuntematta
muutakaan.
Pimeys koittaa
enkä luota kohtaloon,
ihmiseen, elämään?
Unohdan kaiken särkyneen,
riisun pois sanat kyyneleitä raskaammat.
Uusimmat blogimerkinnät
- xcjko 14.08.
- plääh 13.07.
- ööh 13.07.
- uh, aivot sulaa 13.07.
- ei täs ny muutakaa oo 07.06.
- jaah 19.02.
- Matemaattis-loogisesti älykäs 20.07.
- JEE 08.07.
- miu 16.06.
- zädäm 31.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (6)
- ▶ 2009 (11)
-
▼
2008 (110)
- ▶ joulukuu 2008 (8)
- ▶ marraskuu 2008 (9)
- ▶ lokakuu 2008 (3)
- ▶ syyskuu 2008 (4)
- ▶ elokuu 2008 (9)
- ▶ heinäkuu 2008 (12)
- ▶ kesäkuu 2008 (5)
- ▶ toukokuu 2008 (7)
- ▶ huhtikuu 2008 (13)
- ▶ maaliskuu 2008 (14)
- ▶ helmikuu 2008 (14)
- ▶ tammikuu 2008 (12)
- ▶ 2007 (81)
- ▶ 2006 (162)
- ▶ 2005 (4)