Pelko on sana jota pelkään
muisto, joka puukottaa mua selkään
katse kertoo katkerasti kaiken
tuska on niin kuin takiainen
Viha lyönti lyönniltä kasvaa
loukkaus on huvia se halpaa
katua ei enää osaa kukaan
anteeks on ivaa parhaimmillaan
Ylpeys on kilpi, ei se suojaa
myrkky, joka nieltynä tappaa
valheet ne valkoisina kerrotaan
mut totuus hiljaa hiipii tajuntaan
Kosto, sitä kaikki aina kaipaa
lohtu, johon nähdään paljon vaivaa
hymy, se on täynnä halveksuntaa
ja nauru niin helvetin katkeraa