Ai mä oon turha?
Vaikene, en jaksa sua nyt ite vaijentaa.
Tänää en jaksa kelaa sitä perkeleen lausetta "ota lungisti, paskaa puhuu vaa ne joit vituttaa olla huonompi"
Mä pusken eteen päin, vaik sattuu, ruhjeit on riittämii ehkä liikaaki mut mähän tulin tänne selvii.
Selvii kaikest paskast ja täst jengist joka hyppii silmille, puukottaa selkää ku selän käännän, kääntää veistä, se sattuu.
Kukaa tuskin on tajunnu et vaik on kui erilaine nii seki on saman arvonen, ei kerrostakaa alempan, sama taso, sama arvo.
Eheei tänne tultu ettii voittajaa, eikä ottaa siit selvää, me kaikki ollaa voittajii, voittajii jotka selvii täst kaikest jotenki.
Haluisin sanoo niin paljo, mut en puoliikaa osaa sanoiks vääntää, kääntää niit pääs et osaisin kertoo kaiken.
Oikeesti ikin ei ollu tarkotus satuttaa sua, kaikki meni vikaa, eikä syy ollu pelkästään mun.
Sunki täytyy käsittää etten oo täydelline, ei must saa täydellist neitoo haluun olla sulle vaa se ainoo.
Jos tää kaikki ois aitoo, tää ois vuosisadan rakkaustarina, josta me tehtii suurta, ihmeellistä ja niin helvetin kaunista...
Silti niin rikkoutuvaa