Ensikerran kun sut sillon kohtasin,
olin epävarma ja vähän pelkäsin...
suhun rakastuvani, mut nyt oot mun koko maailmani,
en pysty oleen aloillani... mun oma pieni beibe hani...
yhdessä ikusesti niinkun paita ja peppu,
elämämme vielä edessä muistoja täynnä koko reppu...
ne hetket pienetkin joita silloin arvostin,
joita kanssasi nytten eniten (mä) kaipaisin...
oli hienoo käpristyä suhun kiinni peiton alle,
sateen sataessa ikkunaan syys aikaan ennen talvee...
mutta nyt on vaan susta muisto mielessä,
voi kumpa olisit vieläkin mun vieressä...
pidettäis marsu vauvojamme sylissä ja katteltais teeveetä
elämässä yhteisessä,
ei rakkaudessa yksinäisessä...
tää palava polte mun omassa sydämessä,
valokuvat levällään lattialla etisessä...
alkoholia veressä, kyyneleet silmässä,
taas iso tunnepurkaus mun pienessä sydämessä...
en tätä enää kestä, vaan päästän kaiken ulos,
ilman sua en osaa elää, oon vaan yksinäinen uros...
joka oman naaraansa kunigattarensa menetti,
joka aamu tervetuloa mun helvettiin...
sydämen kidutus voi alkaa taas,
antakaa mun nukkua ikuisesti vaan...