No niin, Samuli. Lainasinpa Led Zeppelinin Houses of the Holyn. "Kuuntelin" sen äskön. Ei helevetin vittu ku vituttaa. Levy aivan saatanan täynnä naarmuja. Koko ajan hyppii levysoitin minuuttikaupalla eteen ja taakse. Kuuntele siinä Over the Hills and Far Awayta, ku kertsin jälkeen tulee intro.
Miten ihmiset käsittelee nuita levyjä ku ne saa ne tommoseen kuntoon? Oikeesti mitä vittua? Ei mulla ainakaan oo tapana hiomapaperilla kunnostaa levyjen pohjia. Eikä edes keittiöveitsellä. En myöskään liimaa nastoja kenkään ja luistele nuitte levyjen päällä. Etenkään jos ne on vittu KIRJASTOSTA. Voi paskan kusi sentään. Joku käyttäny tota kissan raapimaleluna tai koiralla ollu pallo hukassa. Frisbeenä kesäkuumalla vittu. Joku roti. En tietenkään kirjastosa huomannu kattoa sitä levyä, enkä sitä tarraa jossa luki "8 raita pomppii". Tarkotti varmaan "8 raitaa pomppii". Helevetti. Tapan kotieläimet, ihmiset ja krokotiilit.
Toivottavasti Pekka Pohjolan Harakka Bialoipokkua, Faith No Moren King For a Day, Fool for a Lifetimea ja Tenhin Värettä ei oo käytetty lattiamattona.