Sä väsyit tyhjiin lupauksiin
Että sun vielä joskus helpompaa ois
Kylmiä päivät joiden luo
Sä vaelsit vaan ne uutta ei tuo
Katsot lokakuiseen sateeseen
Tunnet syksyn viimein jo viilenneen
Taaksesi jää maailma tää
Sait sittenkin rauhasi sun
Pois haalenneet tuskaiset yöt
Saat viimeinkin nukkua vain
Sen hetken loistit kirkkaimmin
Kuitenkaan liekkis sun kestänyt ei
Sammui se kylmiin sateisiin
Syksyiset tuulet sen hiipumaan sai
Katsot lokakuiseen sateeseen
Tunnet syksyn viimein jo viilenneen
Katson sua oot kaunis niin
Pukeutuneena valkoisiin
Kaikki vain niin hiljaa on
Tyhjyytemme rannaton