miten joku ihminen voi luulla että ollaan ystäviä
jos toinen soittaa aina kun itsellään on vaikeeta
näkee toista kun muilta tärkeimmiltä ihmisiltä kerkee
ei tule koskaan käymään jos ei ole pakko
ei koskaan kuuntele jos on vaikeeta
ei tehdä mitään yhdessä ellei sattumalta samaan paikkaan eksytä
jos itse on vaan niin vitusti tärkeämpi tyyppi ettei sitä edes itse ymmärrä
ei kysy edes kuulumisia
ei edes esitä kiinnostunutta toisen tän hetkisestä elämästä, mitä on tekeillä
hyvä että enää edes muistaa nimeä
aika hauskaa huomata että luullaan ystäväksi kaiken ton jälkeen
kaikki säylyy päässä, mutta mikään ei ole ikuista