Taas pääsen kertomaan tätä suurta tarinaa
jossa kerrotaan kuinka paljon rakastaa ja
kuinka vaikeaa on päästä yli,
Mutta harva kertoo tarinan loppuun saakka
lopussa kerrotaan kuinka paljon voikaan
ihmis sydän inhota ja vihata jotakuta
siihen saakka kun kuolin vuoteeseen
nukahtaa siihe loppumattomaan onnelliseen
uneen josta ei koskaan tarvitse herätä
taas vihaamaan ja rakastamaan.
Jotkut jättävät myös keski kohdan kertomatta
siinä kerrotaan kuinka ihminen osaa esittää,
valehdella ja pitää kivun ja kyneleet sisällään
hymyillen.
Jos lapsi ei elä normaalia lapsuutta hänestä ei tulee hyvää
ihmistä aikuisena jos häntä ei ole rakastettu tarpeeksi
hän ei välttämättä opi itse rakastamaan, ja jos hän saa
itse lapsia hän haluaa kostaa heille sen mitä on itse kokenut
ja silloin hänen lapset eivät opi rakastamaan, mutta sen sijaan
hän ja hänen lapset ovat oppineet vihaamaan liiankin hyvin,
kunnes jokin sukupolvi lopettaa tämän eikä enää kestä muuttamalla
pois kotoaan jonnekkin jossa häntä osataan rakastaa oikealla tavalla
© sonyämö