Tiedän et kerjään verta nenästäni mut vähän THE MARROW OF A BONE on oikeesti . . . . . . paska levy.
Jos vertaa sitä Dirujen aiempiin albumeihin, vaiks Withering to deathiin, joka on mun mielestä ehkä paras levy niilt koskaan, THE MARROW OF A BONE on täysin pohjanoteeraus. Ja koska Dirut oli mulle vielä ankkarockin aikaan koko maailma, on uskomatonta et en pidä niitten nykystä tuotantoo ees musiikkina. Se on mättöö mis ei oo mitään järkee. Ok sanotukset voi joistaki olla syvällisii mut mielipiteensä kullaki. Öööää.
Mut muistatteks te vielä Child Preyn? Tai Jessican? Umbrellan? ;_______________; ♥
Se oli sitä aikaa mikä teki Dir en greystä Dir en greyn. Ja sitä Dir en greytä mä rakastin ja rakastan vieläki, ei se mihinkään oo kadonnu. Nyt ku kuuntelen niitten kaikkii ylivanhoi biisei mitä en oo kuunnellu aikoihin mulle tulee ihan sika nostalginen olo. Aaaa.