IRC-Galleria

Jooh on taas hullut päivät...eli joka paikassa keikkuu stockan keltasia nyssäköitä. Ja mä olen tässä, kotona, enkä ole mukana humussa. Huolestuttavaa!! Mutta ei vaan jaksa, ei vielä tänään.
Alkuviikko on muutenkin mennyt vähän sumussa, mitähän on tapahtunut päivien mittaan en ees muista. Eli ei kai mitään mainittavaa sitten. Mutta siltikin on hyvä olo! ei ole kipuja enää ja sain taas elämän palautumaan normaalin arkirytmiin. Pienistä sitä vaan on tyytyväinen, sitä aina hirveästi haikeilee kaikkea sitä mitä ei ole saavuttanut, ja nyt taas huomasi miten iloinen pitäisi olla niistäkin asioista joita on jo käden ulottuvilla.

Nyt pitää soitella kavereita läpi, mä olen taas omassa pikku itsekkyydessäni ollut vaan illat omissa oloissani eli nukkunut kuin unikekojen kuningas. Ei pidä niitä tärkeitä ihmisiä kuitenkaan unohtaa, elämässä pitää olla ainakin kipinää muiden ihmisten tuomana, jos ei muuta ;)


<3 väsynyt mutta aika onnellinen kuitenkin <3

kidutuskammio tuli käytyä eilen läpi ja ilta oli sitten sen mukainen, kivuntäyteistä kärvistelyä. Ja sitä kautta myös kiukkua, mitään asioita ei osannut käsitellä oikeassa mittasuhteessa ja riitaahan siitä syntyi. Kun tulee kärpäsestä härkänen niin jälkeenpäin harmittaa ihan pirusti kun moisen takia tuli kiukuttua. Etenkin kun tiedän että samalla oon pahoittanut toisen ihmisen mieltä. Typerä minä, noloa touhua!

Eikä siinä kaikki. Kivistävä ja surkea olotila sai aikaan sen että tuli muutamat kyyneleetkin tirautettua ja pyörittyä omissa pikku masennusmielikuvissaan. Uskomattoman helposti voi upota sellaiseen surkuttelusyövereihin, vaan onneksi se oli vain tilapäinen olotila. En kyllä suosittele samaa kellekään. Tuntuu aika kauhealta ajatella että samaiseen olotilaan on jotkut jääneet pidemmäksikin aikaa, kenties jopa pysyvästi. Vaan nyt mulla on jo paljon parempi päivä, tänään voi todeta tylsästi että se päivä tosiaankin paistaa risukasaankin. Tosin pää on niin täynnä kaikenlaista ajatusta, että niitä pitää purkaa jollain konstilla ulos. Joten kirjoittelutkin saattaa jatkua myöhemmin.

Tänään on elämä taas varsin mukavan makuista!

Sattuukohan asioita kun ne on vaan sattuakseen vai onko kaiken takana kohtalon johdatusta?
Monta kertaa on nyt tullut mietittyä yhtä hämäränhyssyä aamua ja sen tapahtumia, ja sitä mistä ne johtui.
- Jos en oisi ollut laiska ja jäänyt loikoilee sängyksi vielä vähäksi aikaa
- Jos hiukset ei olisi tehnyt kiusaa vaan oisi asettunut ojennukseen kuten piti
- Jos en oisi vielä vaihtanut kenkiä toisiin kertaalleen ennen lähtöä
- Jos en oisi palannut ovelta takaisin sisään suihkaisemaan hajuvettä
niin olisiko asiat menneet toisin.

Jos jos jos ja jos...tuossa vaan muutama jos, pienenpieniä asioita jokapäiväisessä elämässä mutta yhdelle aamulle niiden merkitys kasvoi. Koska kaiken sen kiireen takia kun ryntäilin kuin päätön kana kadulle, niin kuka oisi arvannut että just sinä aamuna oli se joku pakettiauton kuski parkkeerannut väärin. Ja just sinä aamuna oli pyöräilijällä vähintään yhtä kiire kuin mulla. Ja just sinä aamuna meidän piti törmätä.

Eli ruhjeita parannellaan, kärsitään ja kiroillaan. Nyt jos olisin tarinankertoja, pitäisi tokaista tähän väliin että oisittepa nähneet sen fillaristin! Mutta ei, se olen mä jolla on naamassa ruhjeita ja joka joutuu taas kidutuslääkärin -jota jotkut hammaslääkäriksikin kutsuvat- käsittelyyn taas huomenna.

Mutta ei mun pitänyt muistella tuota kaikkea, mua mietityttää se että sattuuko asioita pikkujuttujen aiheuttamisen ketjureaktioiden takia, vaiko onko ne kirjoitettu jo etukäteen tähtiin, että näin tulee tapahtumaan. Taitaa olla niitä kysymyksiä jotka ei selviä mulle koskaan. Jos kaikki on kiinni sattumista, niin niihinhän voisi vaikuttaa aika paljonkin! mutta kohtalon sanelemana ei auttaisi väistelyt eikä kiertelyt, vaan rytinää tulisi jos oisi tullakseen.

Voin nyt vaan toivoa että tähtiin olisi kirjoitettu että huomenna hammaslääkäri on hellä ja kiltti tai jos sattumasta on kyse niin juuri ennen mun aikaa lääkärille tapahtuisi jotain mukavaa. Onkohan tämä nyt sitä kuuluisaa hetkessä elämistä, kun mä en osaa ajatella mitään muuta tapahtuvaksi kuin huomisen kidutuskammioon astumisen. Ei ole helppoa, ei.