Tänään töissä:
Katsellaan siinä lasten kanssa jotain opi laskemaan kirjaa. Viimeisellä sivulla on lampaita. Ne on jaoteltu riveihin allekkain näin jotenkin
1 o (siis tuo on lammas..)
2 oo
3 ooo
..
jatkuen kahteenkymmeneen.
Poika: Siinä on sata lammasta.
Minä: (lasken lampaat) Ei kun siinä taitaa olla yhteensä 210 lammasta.
Lasken siinä sitten yksitellen lampaat yksi, kaksi, kolme, jatkuen kahteensataan kymmeneen. Näin viisaaksi itseni kuvitellen, todistin että lampaita on kaksisataakymmenen.
Poika miettii hetken, katsoo lampaita ja tokaisee:
Siinä on silti sata lammasta.
Heh. Meinasin räjähtää nauruun. Poika nollasi kaikki minun hienot analyyttiset päätelmäni lyhyellä lausahduksella. No joo. Mitä sitä vastaankaan sanomaan. Ja toisaalta, siinähän oli sata lammasta. Plus sata kymmenen.
Heh. Hehheh..