huoh, mä en vaan tajua, et miten kaikki mitä rakastan ja arvostan yms..
On mun elämässäni vain pienen hetken ja sitten katoaa.
Miksei mikään hyvä voisi jäädä pysyvästi?
Vai olenko mä vaan niin huono ihminen, et mä en ansaitse mitään,
muutakun surua, tuskaa ja ahdistusta?
On vaan nyt todella paha olla, enkä tiedä miten kestää.
Ei pysty keskittyyn mihinkään, kaikki asiat vaan pyörii mielessä ja koko ajan ahdistaa.
En tie miten pitäis olla ja mitä pitäis tehdä.
Tosin, en mä luultavasti pysty enään tekemään yhtään mitään.
Ei tää paha olo tästä parane.
Paitsi jos en enään huomen aamulla heräisikään, silloin voisi kaikki olla paljon paremmin.